Tämä artikkeli on laadittu Itäraportti-ohjelman (jakso 24) pohjalta. Tällöin radiostudiossa olivat keskustelemassa toiminnanjohtaja Hannu Haukka, viestintäjohtaja Markku Tenhunen ja varatoiminnanjohtaja Andreas Wirth.
HANNU: IRR-TV on 30 vuoden aikana toteuttanut suurkaupunkimissioita monella eri kielellä. Kaiken kaikkiaan puhutaan yli 50 eri kielestä, joilla evankeliumi on levinnyt pääasiassa television välityksellä, mutta myös kirjallisuuden ja suurkaupunkimissioiden välityksellä. Esimerkiksi Laos on hyvin mielenkiintoinen maa Aasiassa, missä olemme voineet toteuttaa evankeliumin työtä. Joitakin vuosia sitten Laosin presidentin tytär oli yhteydessä meihin, ja hän kutsui meidät Laosiin neuvottelemaan yhteistyöstä.
Matkustettuamme sinne huomasimme, että kuvio siellä on tosi mielenkiintoinen (silloin matkalla mukana oli myös Kenneth Grönroos). Presidentin tytär pyysi meiltä oikeuksia lähettää Superkirja -animaatiosarja Laosin valtion televisiossa. Ennen sitä emme olleet tehneet mitään laon kielellä (emmekä tienneet muutenkaan paljoa Laosista). Tiesimme vain, että maa on kommunistinen ja kuulimme myös, että siellä ei koskaan oltu näytetty minkäänlaista hengellistä televisio-ohjelmaa laon kielellä Sitten yhtäkkiä ollaan presidentin tyttären kanssa solmimassa sopimuksia yhteistyöstä, jonka avulla valtion ykköskanava saa Superkirja-sarjan esitysluvat. Kyseessä on 52 parasta Raamatun kertomusta, jotka tavoittaisivat potentiaalisesti miljoonia ihmisiä!
Laosin presidentin tyttären oma tarina liittyy myös tähän kertomukseen vahvasti: Hän oli ollut Neuvostoliitossa opiskelemassa 80-luvun lopulla. Sekä hän että parisataa valittua eliittiperheen lasta oli lähetetty Moskovaan ja muihin kaupunkeihin opiskelemaan venäjänkieltä. Opiskelun tarkoituksena oli, että maan eliittinuoriso palaisi Laosin ulkoministeriön palvelukseen venäjänkielen taitoisina ylläpitämään suhteita näiden maiden välillä. Kävikin niin, että itse Laosin presidentin tytär olikin tullut Neuvostoliitossa ollessaan uskoon! Hän oli nähnyt Superkirja-sarjan jaksoja ja hän halusi, että tätä samaa sarjaa näytettäisiin myöskin hänen kansansa lapsille, jotka eivät voineet olla minkäänlaisessa kosketuksissa Jeesuksen tai Raamatun kanssa.
Presidentin tytär kertoi Neuvostoliiton turvallisuuspoliisi KGB:n saaneen tietää hänen uskoontulostaan Neuvostoliitossa. KGB oli informoinut Laosin salaista poliisia asiasta. Kun hän palasi kotimaahansa opiskelujensa jälkeen, oli lentokentälle tullut häntä vastaan Laosin turvallisuuspoliisi, joka kielsi häneltä kaikki pienimmätkin kontaktit ja kokoontumiset kristittyjen kanssa. Hänet myös laitettiin karanteeniin.
Jumala kuitenkin näki ennalta tässäkin tapauksessa kaiken! Singaporen ja Australian suurlähettiläät (Laosissa) tunsivat presidentin tyttären. He alkoivat pitää salaisia Raamattutunteja ja rukoushetkiä tälle tytölle. Näin presidentin tytär sai monen vuoden ajan kasvaa hengellisesti. Eräänä päivänä hän kysyi isältään, että saisiko hän esittää haluamaansa ohjelmaa TV-kanavalla? Isä oli vastannut: ”Valitse mieleisesi sarja”. Ja tytär valitsi Superkirjan.
Olkoon tämä esimerkkinä meille kaikille siitä, että Jumalalla on avaimet jokaiseen maahan ja jokaiseen lukittuun oveen. Laosin presidentin tyttären kautta Jumala toimi niin, että koko Laosin valtio sai katsella Raamattua televisiosta 52 viikon ajan.
Ja mitä presidentti sanoi, kun ymmärsi ohjelmien sisällön? Ilmeisesti hän ei reagoinut asiaan julkisesti juuri mitenkään. Ei hän varmaan toki mielissään ollut.
MARKKU:Tämä oli mielenkiintoinen kertomus! Muistan sen, ja sain olla mukana siinä, kun sopimus allekirjoitettiin. Otin vähän valokuviakin allekirjoittaessasi sopimusta. Andreas, miltä tämä kuulosti?
ANDREAS: Tässä taas käy niin selkeästi ilmi se, että ei ole kysymys ihmisten neuvokkuudesta ja strategioista vaan Jumala avaa maan suvereenisti, joka kaikkien mielestä on evankeliumilta suljettu.
MARKKU: Jumala punoo verkostoja yhteen! Onko Laosista oltu yhteydessä vielä sen jälkeen?
HANNU: Kyllä. He pyysivät lisää sarjoja näytettäväksi. Esimerkiksi toisen kristillisen lapsille suunnatun animaatiosarjan nimeltä ”Kingdom Adventures” eli ”Valtakunnan Seikkailut”. He ovat pyytäneet myös muita ohjelmia. Täytyy mainita, että presidentin tyttären ansiosta tuhannet lapset tulivat Superkirja-lastenleirille. Monet tulivat siellä uskoon. Mainitsen vielä, että Laosin television pääjohtaja oli myös tullut uskoon yhteistyömme aikana!
MARKKU: Puhumme seuraavaksi Nepalista. Andreas, mitä tiedät kyseisestä maasta?
ANDREAS: Se on yksi maailman köyhimmistä maista. Siellä asuu n. 31 miljoonaa ihmistä. Maa sijaitsee Intian ja Kiinan välissä ja puolet maasta kuuluu Himalajan vuoristoon, toinen puoli sijaitsee Himalajan juurella. Neljännes väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. Vuoristokylien pienissä kyläyhteisöissä köyhyys on niin suurta, että naiset kuolevat keuhkosairauksiin, koska heillä ei ole rahaa savupiippuun. He laittavat ruokaa omassa majassaan ja hengittävät samalla savua. Se on äärimmäisen ikävää.
MARKKU: Nepal on maa, jossa meillä oli myös mahtava läpimurto median suhteen. Eikö niin?
HANNU: Kyllä. Olihan se merkillistä, kun saimme kutsun tulla Nepaliin keskustelemaan mahdollisuudesta toteuttaa kaupunkimissio Himalajalla sijaitsevassa Katmandussa. Siihenastisessa elämässäni olin kyllä kuullut paljon Everestin vuoresta, ja nähnyt kuvista sen majesteettisuuden, mutta kyllä se oli mahtava näky. Sadalla dollarilla olisi päässyt kiertolennolle Himalajalle, mutta sinä aamuna, kun olisi pitänyt lähteä, niin lento oli peruttu. Aiemmin aamulla oli tapahtunut lento-onnettomuus vastaavanlaisella koneella, ja kaikki koneessa olijat olivat menehtyneet.
Kun sitten neuvottelimme suurkaupunkimissiosta tässä ”hindulaisuuden kehdoksikin” tituleeratussa maassa, niin minulle heräsi kysymyksiä ja epäilyksiä siitä, että miten me muka voisimme tällaisessa hindulaisessa maassa saada televisio– tai radioaikaa? Kuka meille antaisi sanomalehdistä palstatilaa? Miten voisimme käyttää ulkomainoksia, kun kaikkeen tarvitaan lupia.
Jotkut pastoritkin esittivät epäilyksensä kuultuaan kaupunkimissio–konseptista. Tilanne kuitenkin selkeytyi silloin, kun tapasimme ensimmäistä kertaa Nepalin valtion television edustajia. Pyysimme heiltä ohjelma-aikaa niin, että joka ilta 30 päivän ajan meillä olisi puolen tunnin ohjelmapaikka. He kysyivät ohjelmiemme sisällöistä, ja totta kai kerroimme heille niin paljon kuin pystyimme. Kerroimme myös, että ohjelmien kautta ihmiset voisivat kokea koko elämänsä hienoimman ja suurimman muutoksen.
Silloin yhtäkkiä tie nousi pystyyn. He kyseenalaistivat motiivimme ja meidät. Lopulta yksi heistä pyysi näyteohjelmaa katsottavaksi, jotta he käsittäisivät tarkoitusperämme. No, kyseinen ohjelma sattui olemaan entisen Maolaisen terroristijohtajan uskoontulokertomus. Puoli tuntia kestävässä ohjelmassa oli ensimmäiset 25 minuuttia kuvausta siitä, miten teini-ikäisenä pojasta kasvoi terroristijohtaja, jonka päämääränä oli tappaa ja tuhota nepalilaisia. Hänen äitinsä oli tapettu hänen silmiensä edessä. Sen jälkeen kun hänen tätinsä otti hänet hoiviinsa, niin tätikin raiskattiin ja tapettiin. Viha hänen sisällään oli kasvanut niin suureksi, että hän oli päättänyt isoksi kasvettuaan tappaa ne, jotka olivat riistäneet häneltä äidin ja tädin. Ohjelman lopussa häneltä kysyttiin, että miten ihmisvihaajasta ja vannoutuneesta tappajasta tulikin jotain ihan muuta? Hän kertoi, kuinka eräänä päivänä hän tapasi miehen, joka muutti hänen koko elämänsä. Miehen nimi oli Jeesus Kristus.
Näytti siltä, että Nepalin valtion TV:n virkailijoita kiinnosti terroristijohtajan muutos rauhaa rakastavaksi ihmiseksi. Tämä sanoma piti saada kansan kuultavaksi! Maassa kytee koko ajan terrorismin uhka. Ja niinpä tuo ohjelma näytettiin valtakunnallisella TV-kanavalla. Ohjelmaan tuli valtavasti palautetta aina Himalajan vuoristosta asti. Kaikkialta tuli palautetta, että: ”valtava tarina”. Koska katsojapalaute kanavalle oli noussut määrältään niin suureksi, meihin otettiin yhteyttä ja pyydettiin toimittamaan lisää vastaavia ohjelmia. Ja yhä vain lisää!
30 päivänä peräkkäin Himalajan vuoriston miljoonat ihmiset saivat katsella evankeliumin sanomaa muutoskertomusten kautta televisioistaan, ja se aiheutti suuren kohun. 40 000 hindulaista perhettä vastasi tähän sanomaan. He ottivat yhteyttä toimistoon ja halusivat missiokirjan, jossa kerrotaan miten ihminen voi pelastua. Myös esimerkiksi Intiasta tuli kävellen rajan yli ihmisiä Nepalin puolelle, koska maksuton puhelinnumero ei toiminut Intiassa. He ylittivät rajan soittaakseen Nepalin puolelta missiokirjatilauksensa toimistoomme.
MARKKU: Kaupunkimissiot ovat ikään kuin IRR-TV:n päätuote. Niitä on toteutettu jo 107:ssä kaupungissa. Mitä Andreas ajattelet niistä?
ANDREAS: Tämä konsepti noudattaa mielestäni todella hyvin Raamatullisia periaatteita siitä, miten Jeesus, apostoli Paavali ja koko Raamattu opettaa meitä toimimaan. Jeesuskin jätti taivaan kirkkauden ja tyhjensi itsensä Jumalan ominaisuukista, ottaakseen orjan muodon. Hän tuli meidän kaltaiseksemme ihmisenä, jotta voisi tavoittaa meistä ”vähäisimmänkin”. Hän opetti heitä ja teki heistä evankeliumin levittäjiä.
Tärkeimpiä asioita julistuksessamme on kirkas ja puhdas evankeliumin sanoma. Silloin emme lähde ensisijaisesti hyväntekeväisyys– ja auttamismielessä liikkeelle vaan meidän tehtävämme on julistaa! Samalla saatamme auttaa ihmisiä myös kohdaten heidän muitkin tarpeensa, mutta toiminnan kärki on evankeliumissa! Mitä se hyödyttää, jos ihminen saa vaatteet ja riisikupin, mutta hän on edelleenkin kadotettu?
Toinen asia on, että julistaminen tehdään tavalla, joka koskettaa heitä. Kulttuuri on joka maassa erinäköinen ja -kuuloinen. Meidän tulee muuntautua kulloisenkin kulttuurin mukaisesti, johon menemme. Tämä on toimintatapamme toinen keihäänkärki. Toinen on, että meidän pitää julistaa ”toreilla ja aitovierillä” joka päivä. Siellä missä ihmiset ovat! Sen takia me käytämme mediaa.
MARKKU: Haluatko Hannu vielä nostaa jonkin kohteen Aasiasta?
HANNU: Kyllä. Toteutimme Nepalin ja Intian rajalla olevassa Biratnagarin kaupungissa mission. Tämän rajakaupungin kautta kulkee satojatuhansia ihmisiä vuosittain jalan Intian puolelle, ja valitettavasti 300 000 tyttöä on viety myös rajan yli Intiaan seksiorjiksi. Yksi tavoitteistamme siinä kaupungissa oli julistaa ihmisarvoa ja sitä, että ihminen on Jumalan kuva.
Lopuksi: Lähetystyöhön liittyen Jeesus sanoi vertauksessaan kymmenestä leiviskästä: ”Asioikaa näiden kanssa”. Meillä on erimuotoisia ja erinäköisiä leivisköjä. Se tarkoittaa juuri sitä, että meille on annettu tämä lyhyt elämä asioidaksemme sen sijoituksen kanssa, jonka Jumala on meille antanut. On monia erilaisia asioita, jotka Jumala sijoittaa meihin. Ja Hän toivoo saavansa sijoituksestaan myöskin tuoton. Eräänä päivänä Jumala kysyy meiltä jokaiselta: Annoin teille tehtävän julistaa evankeliumia ja olla minun todistajani. Mikä on ollut se tuotto, mitä sinun elämäsi tuotti taivasten valtakuntaa varten?
Sanna Kuipers ja Ari Talja
P.S. Voit mahdollisuuksiesi mukaan tukea IRR-TV:n maailmanlaajuista medialähetystyötä antamalla tukesi suurimman tarpeen viitteellä 8484 tästä linkistä. Jumala siunatkoon runsaasti elämääsi.