Itä-Ukrainan sotatoimialueelle suunnitellaan vuoden 2019 loppupuolelle missiota. Missio toteutunee yhteistyössä paikallisten seurakuntien kanssa noin 400 kilometrin rintamakaistalla alkaen Asovanmeren Mariupolin kaupungista Donetskin alueen Luhanskin kaupungin tuntumaan asti.
Mission pitäminen ei ole ongelmatonta. Tykistötulitus ja pienaseiden ammunta rikkoo rauhaa päivittäin. Tammikuussa yhden vuorokauden aikana Minskin aseleposopimusta rikottiin 200 kertaa. Joka päivä kuolee joko sotilaita tai siviilejä. Sotatoimialueen 2,5 miljoonasta asukkaasta miljoona asuu rintamalinjan tuntumassa.
– Kierrettyämme hiljattain Euroopassa kukaan puhunut siitä, että Ukrainassa on meneillään sota. Puhuttiin vain konfliktista, joka on nyt ohi. Todellisuudessa todellinen kriisitilanne on alkanut vasta nyt, sanoo Tshermolykissä, lähellä sotavyöhykettä asuva sotilaspastori Jevgeni Kovalenko.
Elämää ampumisen keskellä
Kovalenko on yksi sotilaspastoreista, jotka eivät ainoastaan julista Jumalan sanaa, vaan he ovat opettaneet ihmisiä tulemaan toimeen uusissa olosuhteissa, miinoitettujen peltojen keskellä. Esimerkiksi Tshermolykin kylässä ei ole paloautoja eikä ambulanssia hätätilanteita varten. Ihmisten on selvittävä itse. Pimeällä on vaarallista liikkua ulkona, sillä vastapuoli saattaa avata tulen havaittuaan tuntemattoman auton tai ihmisjoukon. Eräässä koulussa ampuminen alkoi päätösjuhlan aikana. Siviilit suojasivat lapsia omilla kehoillaan juostessaan pommisuojiin.
Apua sotavyöhykkeellä asuville
Jotkut ovat ihmetelleet, miksi ihmisiä ei evakuoidu näin levottomilta alueilta. Mariupolin osaston sotilaspastoreiden komentaja Albert Homjak sanoo, ettei yksinkertaisesti ole paikkaa, mihin ihmiset voisi evakuoida. Osaa väestöstä on yritetty majoittaa yhteisasuntoihin, mutta ihmiset ovat jääneet vartioimaan talojaan ja omaisuuttaan.
Sodan alkaessa sotilaspastorit auttoivat evakuoinnissa ja keräsivät varoja seurakunnissa. Jevgeni Kovalenko vei kotoaan kaiken: patjat, viltit, lusikat, haarukat ja ruokatarvikkeet, ja nukkui itse poikiensa kanssa lattialla. Tärkeintä oli auttaa ihmisiä.
Kanala ruokkii vähäosaisia ja sotilaita
IRR-TV toteutti jokin aika sitten Suomessa keräyksen Itä-Ukrainan sota-alueiden lasten hyväksi. Saaduilla varoilla rakennettiin laadukas kanala Donetskin alueella olevaan Tshervonoje-kylään. Siitä on ollut suuri apu sotatoimialueella. Lasten Pilgrim-kuntoutuskeskuksessa ei ole ollut enää puutetta lihasta, ja broilereita riittää myös Demjanovkassa olevaan saattokotiin, lapsiperheille, joissa on adoptiolapsia, kylien asukkaille sekä sotilaille.
Lasten kuntoutuskotiin on toimitettu myös tarpeellista tavaraa, kuten viimeisimpänä pyykkikone, kuivauskone ja jääkaappi.
Sotilaspastorit ovat myös adoptoineet lapsia. Homjak on ottanut kotiinsa kaikkiaan 14 lasta, niitä kaikkein kärsineimpiä, helvetin läpi käyneitä lapsia, joita kukaan ei olisi ottanut koskaan huostaansa. Muuten lasten kohtalo olisi ollut laitos, jossa heistä kasvaisi todennäköisesti väkivaltaisia, rikollisia ja murhamiehiä, jotka päätyisivät vankilaan.
Itäukrainalaiset etsivät Jumalaa
Vaikeat olosuhteet ovat saaneet itäukrainalaiset etsimään Jumalaa. Sotilaspastorit perustivat Tshermolykiin, Orlovskiin ja Pavlopoliin seurakunnat tämän tarpeen vuoksi.
Miehitetyllä alueella olevia evankelisia seurakuntia on suljettu. Uusi lainpykälä vaati seurakuntia rekisteröitymään uudestaan kahden vuoden kuluessa sulkemisuhalla. Eräs pastori kävi läpi lukemattomia virastoja, mutta kukaan ei suostunut allekirjoittamaan lupaa.
Kristityt eivät anna kuitenkaan periksi.
– Me emme voi jättää aloittamaamme tehtävää, sillä Jumalalle kaikkein arvokkainta ovat hänen lapsensa. Jumala on kutsunut meidät huolehtimaan heistä. Meillä ei ole valinnanvaraa. Siksi me jatkamme eteenpäin, Jevgeni Kovalenko sanoo.
Rajavyöhykkeellä tarvitaan anteeksiantoa
Itä-Ukrainassa on suuri tarve missiolle, sillä eri puolilla rajavyöhykettä asuvat ihmiset, jopa sukulaiset, eivät ole sovussa keskenään. Jotta tilanne muuttuisi, ihmisten tulisi oppia antamaan anteeksi toisilleen.
Mariupolissa palveleva sotilaspastori Eduard Tjomnyi uskoo, että sovintoon kehottava missio synnyttää hyvän hedelmän perheissä, joiden jäsenet sota on erottanut toisistaan.
– Tämä vaikuttaa lasten sieluihin, sillä monet lapset ovat kärsineet sodasta. Samoin vanhukset, jotka eivät pystyneet muuttamaan pois sodan keskeltä. Molemmilla puolilla tarvitaan sydänten muutosta.
– Me kaikki tarvitsemme muutosta. Emme pysty elämään ilman rauhaa ja sovintoa. Kristittyinä meidän on julistettava sovinnon sanomaa, koska ilman sovintoa ei tapahdu mitään uutta. Uskon, että missio tulee olemaan rauhan alku Ukrainassa, Alberto Homjak sanoo.
Esirukoukset varjelevat miinoilta
Sotilaspastorit ovat kiitollisia suomalaisille kristityille tuesta ja esirukouksista.
– Joka päivä tunnen esirukoukset puolestamme, kun olemme matkalla sotatoimialueille ja miinat räjähtelevät ympärillämme osumatta meihin, Homjak kuvaa.
Hän pyytää kristittyjä jatkamaan esirukousta Ukrainan puolesta, niiden lasten ja ihmisten puolesta, jotka tällä hetkellä kärsivät ja jotka kaipaavat rauhaa ja parempaa elämää.
Jevgeni Kovalenko sanoo rukoilevansa, etteivät suomalaiset joutuisi koskaan kokemaan samanlaista kärsimystä.
– Kasvakoot lapsenne iloisina ja onnellisina. Terveyttä ja onnea teille! Rakastamme teitä.