Jeesus antoi seuraajilleen tehtävän, joka tulisi vaatimaan heiltä koko heidän jäljellä olevan elämänsä ja voimavaransa. Seurakunta tiedosti maailmanlaajuisen tehtävänsä, ja suuntasi voimavaransa sen toteuttamiseksi.
Alkuseurakunnassa ei ollut ”katsomokristillisyys” -ilmiötä. Tehtävä oli selkeä. Heidän oli saarnattava parannusta syntien anteeksisaamiseksi Hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. (Luuk 24:47)
Herää kysymys, mutta kenet Jeesus oli lähettämässä kaikkeen maailmaan saarnaamaan evankeliumia? Pääsiäistapahtumat olivat tuoreessa muistissa. Jerusalemissa opetuslasten joukko oli leimattu ei-toivotuksi, vaaralliseksi ja ei-tervetulleeksi joukoksi. Tämänkö joukon olisi vietävä sanoma ylösnousseesta Jeesuksesta kaikkeen maailmaan?
Kuultuaan toimeksiannosta opetuslapset saattoivat katsahtaa toinen toistaan hermostuneesti. He halusivat uskoa, että se oli totta. Tuomaksen mieli oli valloillaan: ”Tämä on ylimitoitettu! Ei onnistu tällä porukalla!”
Tehtävän mukana tulee voima
Mutta Jeesus sanoi, että tehtävään kuuluu myös voima, joka ei ole teistä lähtöisin. Odottakaa sitä. Se annetaan teille ylhäältä! Pyhän Hengen voimassa mahdoton muuttuu
mahdolliseksi. Heillä oli valinnan paikka: jäädäkö katsomoon mukavuusalueelle, palatako kalaverkoille vai lähteäkö toteuttamaan heidän Mestarinsa, Jeesuksen toimeksiantoa?
Muutamien päivien kuluttua he saivat nähdä ja kokea, mitä Jeesus tarkoitti. Sama joukko lähti liikkeelle muuttamaan mahdottoman tehtävän mahdolliseksi Jumalan voimassa.
Katsomokristillisyys ei ollut vaihtoehto alkuseurakunnan uskovien joukossa.
Jumalan unelmat
Jumalan antamat toimeksiannot ovat Jumalan unelmia, ja ainoastaan Jumalan voimasta ja vaikutuksesta ne voivat muuttua mahdollisiksi. Kun me lähdemme toteuttamaan Jumalan toimeksiantoja, toteamme hyvin pian, että omat voimavarat ja kyvyt eivät riitä alkuunkaan.
Tekee mieli joko ”väistää tai väistyä”. Me emme voi mitata omia voimiamme Jumalan antamaan tehtävään, sillä toimeksiantoon liittyy ”esteitä ja ongelmia”, jotka eivät kuulu ratkaistavaksemme ilman Jumalaa.
”Missä Jumala on”?
Saatamme sortua ajattelemaan, että ”en kykene” tai ”Jumala ei tahdo” tai ihmeteot eivät
enää kuulu tähän aikaan. Raamatussa luemme myös miehistä ja naisista, jotka eivät
uskoneet, että Jumalan voimateot kuuluivat heidän aikaansa. Gideon on hyvä esimerkki. Hän eli Israelin historian synkintä aikaa, pelkäsi vihollisia, epäili Jumalan tekoja.
Gideon totesi: ”jos Herra on meidän kanssamme, miksi sitten kaikki tämä on meidät kohdannut? Missä ovat Hänen ihmelliset tekonsa, joista isämme ovat kertoneet?” Jumalan kutsun edessä Gideon joutui valitsemaan joko katsomon tai toimeksiannon toteuttamisen välillä.
Gideon lähti toteuttamaan Jumalan toimeksiantoa. Heprealaiskirjeessä 11:6 sanotaan,
”joka Jumalan työ tulee…täytyy uskoa, että Jumala on ja että Hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät”. Uskon miehet ja naiset eivät jääneet istumaan katsomoon. He jättivät mukavuusalueensa turvan ja vastasivat haasteeseen.
Uskon voimalla
”Uskon voimalla he kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa ja saivat kokea lupausten toteutumisen. He tukkivat jalopeurain kidat, sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudessa, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat takaisin vihollisen sotajoukot.”
He eivät heittänet pois uskallustaan, sillä he tiesivät, että sen palkka on suuri! Edelleen tänään usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Mikään ei ole muuttunut.
”Pysykää Minussa”
Kysyt ehkä: ”Miten se tapahtuu käytännössä?” Jeesus sanoi: ”Minä olen totinen
viinipuu… joka pysyy Minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää, sillä ilman Minua te ette voi mitään tehdä.” Oksan tavoin, jos meissä saa virrata sama Jumalan Henki, ja sama Jumalan Sana sekä pysymme samassa yhteydessä Viinipuuhun, me saamme nähdä saman Jumalan kirkkauden ja ihmeet elämässämme.
Hannu Haukka
toiminnanjohtaja