Kärsimyksen ongelma
Meille monille tunnetuksi tullut kirjailija Charles Staples Lewis (1898-1963) laajan kaunokirjallisen tuotantonsa ansiosta mm. (Narnia), oli kaunokirjallisuuden ohella myös kristillinen kirjailija ja apologeetti.
Ensimmäinen kristillinen teos, jonka Lewis julkaisi, julkaistiin nimikkeellä Kärsimyksen ongelma. Teos liittyy kristilliseen apologetiikkaan. Apologetiikka pyrkii tunnistamaan ja ymmärtämään ongelmia ja vaikeuksia, joita tavallisilla ihmisillä on kristillisen uskon suhteen, ja osoittamaan, että kristillinen usko pystyy selittämään maailmaa ja tyydyttämään ihmissydämen syvimmät tarpeet. Hän kirjoitti mm seuraavasti: ”Nautinnoissamme Jumala kuiskaa meille, omassatunnossamme hän puhuu, mutta tuskissamme hän huutaa; kärsimys on hänen huutotorvensa, jolla kuuro maailma herätetään.”
C.S. Lewis oli ateisti, mutta löysi totuuden Kristuksessa. Ateistina hän oli nähnyt maailmankaikkeuden tarkoituksettomana paikkana, jossa pimeys ja kylmyys, kurjuus ja kärsimys vallitsevat.
Covid-19 on virulentti virus ja se on nyt kaikkien puheenaihe maailmalla. Kuulemme siitä uutisissa, siitä puhutaan kodeissa ja työpaikoilla. Monissa yrityksissä on siirrytty täysin etätyöhön tartunnan ehkäisemiseksi.
Ei mitään niin huonoa, että ei jotakin hyvääkin tässä viruksen aiheuttamassa ”huudossa”. Ihmiset on pysäytetty elämän katoavaisuuden ääreen ja toisaalta pysäytetty näkemään kärsimys, kurjuus ja kylmyys, jolla Korona kansoja kohtelee ja ikävä kyllä myös monet päättäjät kohtelevat.
C.S. Lewis maalasi ateistina ollessaan maailmaa seuraavasti: ”kulttuurit nousevat ja katoavat vailla merkitystä, ihmiskunnasta jonka tiede tuomitsee lopulta häviämään maan päältä, ja maailmankaikkeudesta, joka kulkee kohti varmaa kuolemaa.”
Nykyihminen on turvautunut tieteen, rahan ja materian maailmaan. Nyt tätä turvaa ei voi hyödyntää. On kysyttävä miksi elän? Onko maailmankaikkeus tarkoitukseton paikka? Mihinkä päädyn, jos virus vie hengen? Onko elämää tämän jälkeen? Onko Jumala olemassa? Minä kuolen kerran joka tapauksessa. Moni pohtii nyt elämän peruskysymyksiä ja merkitystä. Meillä on vastaus ja ihmisillä on kysymyksiä.
Tilanne ei ole nyt sellainen, jonka joskus vitsinä kuulin nuoren innokkaan traktaatin jakajan kohdalle sattuneen. Hän huuteli ympäriinsä sanoen; – ”Kristus on vastaus, Kristus on vastaus”. Innokas evankelista jakoi myös samalla tekstillä varustettua lappusta. Eräs vastaanottaja kysyi ohi mennen häneltä – anteeksi, mikä onkaan kysymys?
Siteeraan vielä tähän lyhyesti C.S.Lewisin ajatuksia. Hän tekee apologetiikassaan, suhteessa kärsimykseen kristologisen siirron, todeten kärsimyksen, kurjuuden ja kylmyyden osalta seuraavaa:
”Jumalan poika kärsi kuolemaan saakka, ei siksi että ihmisten kärsimykset lakkaisivat, vaan että heidän kärsimyksensä olisivat niin kuin hänen.”
Toisin sanottuna, kun katsomme kärsimystä, sairautta ja elämää koettelevia asioita on meidän katsottava Kristukseen. Kristinuskossa on keskityttävä siihen, että Jumala on tullut ihmiseksi Kristuksessa.
Tätä sanomaa saamme kristittynä jakaa. Kristuksessa meillä on tulevaisuus ja toivo. Emme ole niin kuin ne, joilla toivoa ei ole. Jumalan sana kehottaa meitä hyviin tekoihin ja lupaa myös antaa meille kaikkea nautittavaksemme.
”Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niin kuin muut, joilla ei toivoa ole.” (1.Tess.4:13)
”Kehoita niitä, jotka nykyisessä maailmanajassa ovat rikkaita, etteivät ylpeilisi eivätkä panisi toivoansa epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme, kehoita heitä, että tekevät hyvää, hyvissä töissä rikastuvat, ovat anteliaita ja omastansa jakelevat, kooten itsellensä aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuuden varalle, että saisivat todellisen elämän.” (1.Tim. 6:17-19)
”Sillä sinä olet minun toivoni, Herra, Herra, minun turvani hamasta nuoruudestani.” (Psalmi 71:5)
Iloitaan tänään elämän lahjasta, Jumalan huolenpidosta ja pidetään huolta itsestämme ja toinen toistamme sekä lähimmäisistämme.
Siunattua päivää sinulle.
Markku