Moni on todennut tämän saman: tällaista kevättä emme ole koskaan aiemmin kokeneet. Poikkeusolot ja sosiaalisten kontaktien välttäminen koskettaa meitä kaikkia jollain tavoin.
Etäopetuksen ja etätyön aika on tuonut omat rasitteensa, puhumattakaan sosiaalisten kontaktien rajoittamisesta, mikä on monien kohdalla lisännyt yksinäisyyttä ja haavoittuvuutta. Suurin osa meistä toivoisi varmaan paluuta normaaleihin arkielämän rutiineihin.
Riippumatta siitä, millaiseksi oma elämä tänä aikana on muotoutunut, olemme varmaan kaikki tunteneet huolta. Mikä odottaa nurkan takana, mitä tapahtuu lähitulevaisuudessa? Kontrollin tunteen menettäminen on epämukavaa ja aiheuttaa levottomuutta.
Gudrun-myrsky yllätti
Satuin äskettäin lukemaan erään ajatuksia herättävän artikkelin. Se käsitteli Gudrun-myrskyä, joka vuosia sitten aiheutti paljon tuhoa ja myös ihmishenkien menetyksiä Ruotsissa. Myrskyssä kaatui valtava määrä, 75 miljoonaa kuutiota metsää, arvoltaan 23 miljardia Ruotsin kruunua. Se merkitsi suuria omaisuudenmenetyksiä metsänomistajille.
Mutta on hämmästyttävää, että tuo myrsky, joka aiheutti niin paljon vahinkoa, toi myös muutoksia parempaan suuntaan. Kun myrsky ajoi liikkeelle valtavia vesimassoja meressä, hapekasta vettä painui kohti kuolleita pohjakerroksen alueita. Muun muassa Lysekilin lähellä Gullmarsfjordissa Ruotsin länsirannikolla havaittiin myöhemmin, että hapenpuutteen takia elottomille merenpohjan alueille oli tullut uutta elämää.
Elämä on hauras
Huoli ulkoisesta uhasta ja poikkeustila sekoittavat elämän totuttua järjestystä. Mutta parhaimmillaan ne voivat tuoda uusia näköaloja elämään. Sielumme saa ikään kuin uutta happea, ja se johdattaa meitä johonkin uuteen.
Uskon, että alamme arvostaa enemmän sitä, mitä elämä on antanut meille, rakkaita läheisiämme ja omaa terveyttämme. Osaamme entistä enemmän arvostaa myös luontoa ja kaikkea sitä, mitä se meille merkitsee.
Uskon, että ymmärrämme myös syvemmin, kuinka hauras on elämä ja se, mille olemme rakentaneet turvallisuutemme. Mikään ei ole muuttumatonta, vaikka kaikki näyttäisi pinnalta katsoen rauhalliselta ja hyvältä. Ulkoiset olosuhteemme ovat hauraita ja siksi uskon meidän ymmärtävän sen, miten tärkeää on rakentaa elämä kestävälle pohjalle.
Uutta happea sielujemme pohjakerroksiin
Jeesus lopettaa vuorisaarnansa kertomalla vertauksen kahdesta miehestä, jotka kumpikin rakensivat talon. Molemmat talot näyttivät ulkoapäin hyviltä.
Mutta sitten tuli myrsky ja kun se kävi taloja vastaan, toinen niistä sortui mutta toinen kesti. Ero oli talojen perustuksessa. Toinen talo oli rakennettu kallioperustalle mutta toinen hiekalle.
Jeesus kertoi tämän vertauksen, jotta miettisimme, mille pohjalle rakennamme elämämme taloa. Myrsky voi aiheuttaa vahinkoa ja herättää mielessämme huolta ja ahdistusta. Mutta toivottavasti se voi tuoda myös uutta happea sielujemme pohjakerroksiin, niin että silmämme avautuisivat uskon voimalle ja sille, mikä on elämässä tärkeintä.
Psalminkirjoittaja sanoo: Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen. (Ps. 90:12)
Kenneth Grönroos
IRR-TV:n hallituksen ja johtoryhmän jäsen
Seurakuntaneuvos