YK:n arvion mukaan noin 10 miljoonaa ukrainalaista kärsii PTSD:stä eli traumaperäisestä stressihäiriöstä oman sieunsa sairautena. Venäjän hyökkäyssota ei ole säästänyt ketään – ei edes lapsia. Esimerkiksi 16 -vuotias Slava Jalovi oli tulossa kotiin äitinsä kanssa, kun ammus räjähti lähellä kotia.
Äitini kuoli käsiini. Ensimmäinen ammus iski 10 askeleen päähän meistä. Äiti kaatui maahan, mä käperryin… Hän oli lähellä, vieressäni. Slava ei ihme kyllä loukkaantunut.
”Avasin silmäni. Äiti makasi kyljellään ja hänen viimeiset sanansa olivat: ”Minulla on kaikki hyvin. Käänsin hänet: Äiti loukkaantui pahoin.” Slava sitoi hänen haavansa vaatteilla ja lähti hakemaan apua. Hänen palattuaan oli jo myöhäistä.
”Istuin äidin vieressään kauan. Kun minut pakotettiin lähtemään kotiin, – en tiennyt, mitä tehdä. Mitä voisin sanoa lapsille?” Slavaa ja hänen 37-vuotiasta äitiään Marinaa odotti kaksi nuorempaa veljeä ja kaksi siskoa.
Menin sisälle, ja lapset tajusivat kaiken itse. Vain Nikol kysyi: ”Olisiko äidin voinut pelastaa?” Tein kaiken, mitä vain voin.” Lapset hautasivat äitinsä siihen paikkaan, johon hän kuoli. Hänet haudattiin ammuksen synnyttämään kuoppaan. Tutut tekivät siitä haudan. ”Odotamme, että tulisi rauhallista.Kun miinat raivataan, äiti haudataan uudestaan.”
Nyt Slava sisaruksineen on Lvovin alueella. Tuttavat auttoivat heidät pois Donetskin tulituksesta. Vapaaehtoiset sijoittivat heidät asuntolaan. Heille ei jäänyt sukulaisia. Slava haki itse sisarusten holhoojaksi.
Hän nimittää sisaruksiaan lapsikseen. ”Haluan, että lapsilla olisi lapsuus. En halua, että he lakkaisivat olemasta aktiivisia. Haluan, että he kehittyvät ja heillä on sellainen tulevaisuus, että he olisivat innoissaan. Teen kaikkeni sen eteen.”
Slava itse suunnittelee aloittavansa lääkäriopinnot. Koulun lisäksi lapset ovat olleet ohjaajien huomassa. He yrittävät palata normaaliin elämään, nyt ilman äitiä.
Leirikeskus pakolaislapsille
Ennen sotaa, Mariupolin kaupungissa Pilgrim-lastenkodin kautta oli kulkenut tuhansia kadun lapsia, orpoja. Pilgrimin lapset olivat kadulta pelastettuja lapsia, orpoja tai huumenuoria.
Donetskin alueelta kotoisin 16 -vuotias Slava Jalovi oli tulossa kotiin äitinsä kanssa, kun ammus räjähti lähellä kotia. Helmikuun 24. päivän yötunneilla Pilgrimin lastenkodin toiminta keskeytyi äkillisesti.
Venäjän panssarit olivat kapungin porteilla. Suursota oli totta. Lastenkodin perustaja Gennadi Mohnenko sai Ukrainan sotilaallisesta tiedustelusta kiireellisen soiton, missä kehotetteiin poistumaan Mariupolin kaupungista viipymättä, lapset ja henkilökunta mukana.
Viivästely johtaisi välittömään vangitsemiseen tai teloitukseen. Gennadi ryhtyi tomeen ja lapset evakuoitiin – kuka länsi-Ukrainaan, kuka ulkomaille. Evakuoitavia tuotiin myös Suomeen ja Keravalle.
Sodan jatkuttua syntyi uusia evakuointiaaltoja maan rajojen sisällä. Evakuoitavien joukossa on jopa hyökkäävän armeijan sotilaiden raiskaamia ja pahoinpitelemiä 8-vuotiaita tyttölapsia. Lapsille tuli löytää ympäristö, missä heitä annettaisiin terapiaa psykiatrista hoitoa.
Karpaattien vuorilta löytyi lähes valmis leirikeskus, joka toimisi terapiakeskuksena ja lastenkotina. Käydään taistelua toista vihollista vastaan. Vihollisen nimi on PTSD eli sodan aiheuttama traumaperäinen stressihäiriö .
PTSD- sairauden oireisiin kuuluu muun muassa muistin menetystä, masennusta, unettomuutta, pelkoa, toivottomuutta, hermostuneisuutta, voimakkaita tunnepurkauksia ja jäsenten fyysistä vapinaa.
Karpaattien leirikeskuksessa on jo hoidossa Slavan kaltaisia lapsia ja lisää on varmasti tulossa. Leirikeskus on kiitollinen kaikesta mahdollisesta taloudellisesta tuesta.
Itäportin toimitus
P.S. Anna lahjasi Ukrainan hyväksi joko humanitääriseen apuun tai missiokirjojen painattamiseen tästä linkistä. Valitse haluamasi kohde valikosta, niin me toimitamme apusi perille. Kiitos lahjastasi! Voit osallistua tähän keräykseen myös lahjoitamalla MobilePay:n numeroon 25083.