IRR-TV:n medialähetystyötä ovat vuosikymmenten ajan kantaneet monet uskolliset ystävät ja rinnallakulkijat. He ovat jakaneet kanssamme näyn evankeliumin viemisestä maailman kansoille aina ääriin saakka ja tukeneet yhdessä tehtyä työtä rukouksin, rohkaisten sekä omastaan antaen. Heidän uskollisuutensa on ollut korvaamaton osa sitä perustaa, jolle IRR-TV:n työ on rakentunut.
Yksi näistä pitkäaikaisista ja uskollisista rinnallakulkijoista oli Terttu Tahvanainen. Hänen elämässään rukous, antamisen ilo ja rakkaus lähetystyöhön liittyivät erottamattomasti yhteen. Tertun poismenon äärellä tunnemme surua mutta samalla syvää kiitollisuutta ja iloa hänen elämästään ja kaikesta siitä, mitä hän merkitsi IRR-TV:n työlle ja sen tekijöille. Pirjo ja Vladimir Karttunen muistelevat Terttua seuraavassa kirjoituksessa.
Terttu Tuulikki Tahvanaisen (26.10.1931–2.7.2026) muistoksi
Terttu Tahvanainen syntyi lokakuisena päivänä vuonna 1931 Vuoksenrannassa, Neuvostoliitolle luovutetussa Karjalassa, Vuoksi-järven rannalla. Koti tuli jättää vuonna 1944, ja nuoren evakkotytön matka johti kymmenen vuotta myöhemmin Hyvinkäälle, jossa hän asui koko loppuelämänsä. IRR-TV:llä tutustuimme Terttuun Hyvinkäällä toimineessa Israel-rukouspiirissä ja muissa tilaisuuksissa 2000-luvun alussa. Jo silloin saimme huomata sen, mikä ohjasi Tertun elämää: hänellä oli Jumalalle antautunut sydän, joka halusi siunata toisia ja olla heltymätön esirukoilija. Antaminen ei ollut hänelle vain teko, vaan elämäntapa. Se toi hänelle iloa ja sai hänen silmänsä loistamaan, koska hän tiesi, että pienikin lahja voi välittää Jumalan rakkautta. Terttu eli todeksi Jeesuksen sanat: ”Autuaampi on antaa kuin ottaa.” Hän oli aina vaatimaton eikä etsinyt kiitosta tai huomiota itselleen. Hän iloitsi siitä, että sai olla avuksi ja siunaukseksi toisille.
Viimeiset vuodet eivät olleet hänelle helppoja. Sairaudet sitoivat hänet pyörätuoliin ja kodin seinien sisälle. Ulkoisesti katsottuna hänen maailmansa pieneni pienenemistään, mutta hengellisesti hänen vaikutuksensa ei vähentynyt, vaan päinvastoin kasvoi. Hänestä hioutui uskollinen esirukoilija. Terttu kantoi rukouksissaan IRR-TV:n työtä ja muitakin lähetysjärjestöjä. Hän halusi jatkuvasti kuulla uutisia siitä, mitä Jumala tekee eri puolilla maailmaa. Varsinkin Israel ja Ukraina olivat hänen sydämellään. Jokaisessa yhteisessä rukouksessamme hän siunasi aina Israelia ja rukoili kansan pelastuksen puolesta. Erityisen mieleenpainuva hetki oli myös se, kun ukrainalaiset pakolaiset vierailivat hänen luonaan ja Terttu lahjoitti heille huonekaluja ja muita tarpeellisia tavaroita sodan sytyttyä Ukrainan ja Venäjän välille. Hän ymmärsi Suomeen tulleita pakolaisia, koska oli itsekin lapsena joutunut pakolaiseksi. Mutta kaikkein eniten hänen sydäntään sykähdyttivät uutiset siitä, kuinka ihmisiä oli tullut uskoon IRR-TV:n työn kautta ja kuinka monet olivat löytäneet pelastuksen Jeesuksessa. Ne olivat hänelle henkilökohtaisia rukousvastauksia.
Usein ajattelemme, että vain näkyvä työ on merkityksellistä. Tertun elämä muistuttaa meitä siitä, että Jumalan valtakunnassa myös hiljainen uskollisuus on korvaamattoman arvokasta. Esirukoilija ei ehkä näy ihmisten silmissä, mutta hänen työnsä näkyy Jumalan edessä. Monet voitot syntyvät juuri niiden rukousten kautta, joita kukaan muu ei kuule kuin taivaan Isä. Siksi sydämessämme on kiitollisuus. Hänen matkansa on päättynyt, kärsimys on vaihtunut iloon ja usko on muuttunut näkemiseksi. Hän on saanut kohdata Vapahtajansa kasvoista kasvoihin. Samalla tiedämme, että hänen lähtönsä jättää aukon esirukoilijoiden muuriin. Kaipaamme hänen uskollisia rukouksiaan, hänen lämmintä rakkauttaan ja iloaan Jumalan valtakunnan leviämisestä. Kiitämme Jumalaa Tertun elämästä. Rohkaiskoon hänen esimerkkinsä meitäkin toimimaan uskollisesti omalla paikallamme, palvellen, siunaten ja rukoillen niin kauan kuin meille päiviä annetaan.
Nähdään jälleen Terttu Kristuksen luona.
Pirjo ja Vladimir Karttunen
IRR-TV juutalaistyön vastuuhenkilöt
Kuva: Tertun kotiarkisto