TODISTUKSIA
Tässä on tv-ohjelmista tullutta palautetta. Turvallisuussyistä oikeita nimiä ei ole mainittu eivätkä kuvat ole aitoja.
En ole kristitty. Kauan aikaa minulla oli väärä käsitys kristillinen uskosta. Tällainen käsitys muodostui, kun katselin läntistä elämäntapaa, missä lapset eivät kunnioita vanhempiaan ja juovat alkoholia. Kuitenkin ohjelmanne todistivat, että kristitty elämäntapa ei todella ole tällainen.
Mies Pohjois-Afrikasta
Synnyin vuonna 1984. Minusta tuli fanaattinen muslimi. Yritin kaikin tavoin mielyttää Jumalaa. Etsin totuutta Islamin uskosta, löytääkseni elämäntarkoituksen, mutta en sitä löytänyt. Aloin epäillä uskontoni julistamaa sanomaa ja uskonnollisuuteni alkoi murentua. Olin pettynyt.
Minusta tuli täysin ateisti. Aloin tyydyttää tarpeitani kielletyillä asioilla. Sydämessäni asui kuitenkin tyhjyys, tarpeeni eivät tulleet tyydytetyiksi. Lopulta aloin rukoilla Jumalaa ja pyysin Häntä kertomaan minulle vastauksen kysymykseeni:”Mikä on totuus?” Olin tosissani ja niin Jumala löysi minut. — Näin löysin pelastuksen tien ja kristillisyyden. Uskoontulostani on kulunut nyt kaksi vuotta ja tällä hetkellä käyn elämässäni läpi hyvin vaikeita aikoja. Kuljen kuitenkin uskossa eteenpäin ja pyydän teitä sulkemaan minut esirukouksiinne.
Olen muslimi ja haluan tietää totuuden. Pidän kaikesta, mitä tarjoatte webbisivuillanne, se on koskettanut sydäntäni. Perheeni on fanaattisia muslimeja, ja se mitä aina kuulen teistä kristityistä, on todella pahaa. Asun nyt Arabiemiraateissa. Alan tuntea totuutta nettisivujenne kautta. Täällä on vaikea päästä sivuillenne, koska hallitus yrittää estää sen. Auttakaa minua!
Asun alueella, jossa olen täysin eristetty kristittyjen yhteydestä ja opetuksesta. Kiitos Jumalalle, että löysin ohjemianne, joka tarjoaa minulle sen, mitä ennen puuttui. Luotan teitä niin paljon, että en epäröi jakaa kanssanne henkilökohtaisia ongelmiani, heikkouksiani ja haaveitani saadakseni jumalallista ohjausta. Jumalan Siunausta.
Elin yksinäistä ja kurjaa elämää. Tunsin pelkästään tuskaa, kärsimystä ja katkeruutta. Vasta kun tutustuin ohjelmianne, ymmärsin, että maailmassa on ihmisiä, jotka tuntevat Jumalan ja rakastavat Häntä. Siitä hetkestä lähtien olen uskollisesti katsonut ohjelmianne. Tunnen, kuinka sisimpäni muuttuu ja uudistuu päivä päivältä. Tunnen selvästi, kuinka Jumala on tullut entistä läheisemmäksi. Voisitteko lähettää minulle kristillistä kirjallisuutta, joka auttaisi minua kasvamaan uskossa.
Mohammad ja Faheem Afganistanista
Tapahtumia, jotka liittyivät länsijoukkojen vetäytymiseen Afganistanista kaksi vuotta sitten, ei voi helposti unohtaa. Se valtava menetys, jota Afganistanin kansa – ja erityisesti naiset – ovat kokeneet, jatkuu edelleen. Geeta, Afganistanissa asuva uskovainen nainen, jakoi näkemyksensä maan ongelmista:
”Viimeisen kahden vuoden aikana niin moni asia on muuttunut. Elämä Afganistanissa on nyt hyvin vaikeaa. Ei ole koulutusta, ei työtä, ja kaikki kärsimyksemme johtuvat näistä kahdesta asiasta. Koulut on suljettu ja ahdistus on suurta.
Naiset eivät voi käydä töissä, ja jos he menevät ulos, heitä lähestytään sopimattomasti. Olen itse kokenut monia tällaisia tilanteita.
Tilanne Afganistanissa on sekasortoinen – Herra armahtakoon ja pelastakoon kansamme synnistä ja johdattakoon sen oikealle tielle. Afganistanilla ei ole muuta toivoa.”
Mohammad kirjoittaa:
”Minäkin olin Kristuksen vihollinen, mutta nyt rakastan Häntä, ja toivoni on, että myös kanssani afgaanit tulisivat tuntemaan Hänet. Jumalan elävä Sana on ainoa toivoni – minulle ja isänmaalleni. Uskoni on vaikuttanut elämääni monin tavoin, mutta suurin niistä on se, ettei minulla ole kaunaa tai vihaa ketään kohtaan, sillä Jumalan sana opettaa meitä rakastamaan lähimmäistämme. En ennen uskoontuloani kyennyt osoittamaan rakkautta viholliselle – onhan Afganistanissa suuri häpeä, jos väärin kohdeltu ei hae kostoa. Vain usko Kristukseen voi saada meidät rakastamaan sekä ystäviämme että vihollisiamme!
Kunnia Herramme Jeesuksen Kristuksen nimelle!
Faheem on toinen kristitty mies, joka kirjoittaa:
”Asun Afganistanissa. Olen ollut uskossa siitä lähtien, kun Herra kosketti sydäntäni ja pelasti minut viisi vuotta sitten. Isän armon tähden saan tänään elää Hänen rauhassaan ja minut on pelastettu pimeydestä. Meillä on täällä monia veljiä ja sisaria, jotka ovat uskovia, ja olen niin kiitollinen Herralle…”
Tietäen, että Jumalamme haluaa pelastuksen ja elämän kaikille, liitymme pastori Noorin, Church 4 Afghanistan -ohjelman juontajan, rukoukseen tämän kärsivän maan puolesta:
Yahweh Sabaoth, sotajoukkojen Herra, johtaa rukouksen naisten ja miesten armeijaa kaikista kansoista, heimoista ja kielistä ympäri maailmaa. Hän kutsuu meitä kirkokseen ja kehottaa meitä julistamaan Hänen nimeään maailmalle.
Herramme ja taivaallinen Isämme, kiitos nimestäsi, joka on täynnä kirkkautta ja rakkautta. Sinä olet Isä, joka joka päivä kaipaat lastesi paluuta ja olet valmis syleilemään eksyneet. Kaikki kunnia olkoon Sinun nimellesi kautta ikuisuuksien.
Oi Herra, nostan Afganistanin kasvojesi eteen. Herra, vapauta syntymämaamme, rakas Afganistanimme, vihollisen pahuudesta ja katkaise vihollisen käsi tältä maalta Herramme Jeesuksen Kristuksen väkevän nimen kautta. Aamen.
Azza jakaa sydämensä huolen Iranin ja Lähi-idän vaikeuksista
Terveisiä. Näköni on heikentynyt, enkä tiedä, milloin lääkärit antavat luvan silmäleikkaukseeni. Terveydentilani ei yleisesti ole hyvä, ja olen menettänyt suuren osan näöstäni. Vaikka en voi kertoa yksityiskohtaisesti kaikkea, voin sanoa, että joskus lukeminen ja kirjoittaminen on minulle vaikeaa.
Olen yksin eristyksissä ja maanpaossa, mikä on raskasta, ja joskus tunnen sen erityisen voimakkaasti. Uutiset sodista Ukrainassa, Vuoristo-Karabahissa ja Lähi-idässä, maanjäristyksestä Afganistanissa sekä Iranin tilanteesta – ihmisten ja eläinten kärsimyksestä, jota en pysty katsomaan – saavat minut vain itkemään. Olen tullut herkemmäksi muiden kärsimykselle, ja ajattelen usein, kuinka monimutkaisia olemme ihmisinä ja kuinka kyvyttömiä ymmärtämään toisiamme. Sen sijaan lisäämme toistemme tuskaa.
Rukoilen ja pyydän Jumalaa antamaan meille ymmärrystä Pyhän Henkensä kautta, jotta näkisimme ja tuntisimme toisten kamppailut ja tekisimme Hänen tahtonsa.
Abbas
Olen 42-vuotias, ja kaksi vuotta sitten tulin uskoon Kristukseen ystäväni ja siskoni lapsen kautta. Herran armosta olen näiden kahden vuoden aikana jättänyt syntini ja kaiken, mikä piti minut sidottuna – mukaan lukien riippuvuuden huumeista, alkoholista ja himosta. Kaikenlaisia syntejä olen tehnyt, mutta olen vapautunut niistä kaikista.
Siitä lähtien kun opin tuntemaan Herran, olen kokenut Hänen läsnäolonsa elämässäni. Vuoden ajan taistelin syntiä vastaan. Silloinkin minulla oli Jumalan Henki, vaikka teinkin syntiä. Kaaduin ja nousin jälleen ylös. Tunsin Jumalan Hengen sisälläni, enkä saanut palata entiseen syntiseen elämääni.
Totisesti, Jeesus Kristus on Herra, ja tunnen aina Hänen läsnäolonsa sekä tiedän, että Hän toimii minussa. Herra vapautti minut riippuvuuksistani ilman lääkärien apua, ja koko ajan Hänen läsnäolonsa oli kanssani. Olen niin iloinen siitä, että minulla on vapaus ja parantuminen, ja kadun vain sitä, etten tullut uskoon aikaisemmin, jotta olisin saanut kokea vapauden ilon jo nuorempana.
Riippuvuuden ja käyttäytymiseni vuoksi menetin kaiken, ja olen ollut työttömänä jo useita vuosia. Koska olen suhteellisen vanha, minulle ei anneta työtä, ja työtaustani on heikko niiden vuosien takia, jotka menetin riippuvuudelle. Noiden yhdentoista vuoden aikana menetin kaiken, mutta uskoon tultuani taistelin, ja Herran avulla jätin kaiken sen taakseni.
Pyydän, että rukoilette puolestani, että Herra antaisi minulle työn oikeiden ihmisten parissa ja terveessä ympäristössä. Siskoni lapsi antoi minulle teidän puhelinnumeronne ja kehotti ottamaan yhteyttä.
Olen ollut uskossa noin neljä vuotta, ja viimeisen vuoden tai kahden aikana olen nähnyt ihmeellisiä asioita, jotka ovat todella vahvistaneet uskoani. Elämä Jeesuksen kanssa on niin kaunista! En enää pelkää kuolemaa, kuten pelkäsin ollessani muslimi. Kristukseen uskomisen myötä kaikki vanha pelko on haihtunut, ja elän nyt rauhallista elämää.
Pyydän, että rukoilette puolestani, että pysyisin erossa synnistä ja uskollisena Herralle – nämä ovat minulle haastavia asioita. En halua murehduttaa tai menettää Jeesusta. Rukoilen myös maani vapauden puolesta ja että kansani silmät ja korvat avautuisivat totuudelle – se antaa minulle toivoa. Uskoni on muuttanut minut; se on tehnyt omastatunnostani herkemmän. Olen lopettanut valehtelun ja ihmisten syyttelyn. Ennen ajattelin, että jos teen jotakin hyvää, ansaitsen siitä palkinnon Jumalalta. En puhunut totta ja olin täynnä kateutta. Mutta nämä asiat ovat poissa, ja vaikka totuuden kertominen maksaisi minulle jotakin, puhun silti totta. Mieheni ja minä elämme kaunista elämää Herrassa ja saamme monien ympärillämme olevien ihmisten kunnioituksen.
Kaksi vuotta sitten rakas isäni joutui suolistosyöpäleikkaukseen. Koska hän oli mennyt uudelleen naimisiin äitini jälkeen, sisarukseni eivät olleet hänestä iloisia eivätkä kokeneet vastuuta hänen auttamisestaan. Kun isäni joutui terveyskriisiin, hänen toinen vaimonsa alkoi kohdella häntä huonosti – ei laittanut ruokaa eikä huolehtinut hänestä kunnolla. Vaikka olin itse käynyt läpi vaikean leikkauksen vain muutamaa kuukautta aiemmin, kävin hänen luonaan joka päivä, laitoin ruokaa, siivosin ja osoitin hänelle rakkautta.
Eräänä iltana en päässyt hänen luokseen, ja samana yönä hän menetti tajuntansa ja kuoli seuraavana päivänä. Sen jälkeen syntyi paljon riitoja hänen omaisuudestaan, hautajaisjärjestelyistä ja niihin liittyvistä kuluista. Masennuin ja aloin juoda, ja itkin usein. Sitten tyttäreni, jota kiinnosti kristinusko, sanoi minulle, että minun pitäisi laittaa uskoni Jeesukseen Kristukseen, jotta voisin saada rauhan mieleeni ja tulla järkiini.
Aluksi ajatus tuntui naurettavalta, sillä uskonto on aiheuttanut niin paljon vahinkoa Iranissa. Mutta jonkin ajan kuluttua tein kuten hän neuvoi: rukoilin ja pyysin Jeesukselta rauhaa. Sitten, jotta en ajattelisi liikaa, aloin siivota kotiani. Ehkä se oli ihme, että vapruuduin vakavasta masennuksestani ja pystyin antamaan anteeksi…
Mona
Ennen kuin lihani haluaa tehdä jotakin, se ilmestyy ensin ajatuksiini. Pahan vaikutus on läsnä ajatuksissani, ja joka päivä olen taistelussa. Taistelen Saatanaa vastaan, sillä siitä hetkestä lähtien kun synnyin, olen elänyt maailmassa, jota hän hallitsee. Jo noista varhaisista päivistä lähtien vihollinen on rakentanut sisälleni linnakkeita hallitakseen minua – hän tuntee heikkouteni hyvin ja tietää, mitkä asiat saavat minut suuttumaan tai iloitsemaan. Aika ei ole hänelle este, ja ajan myötä hän rakentaa suunnitelmia, jotka näyttävät silmissämme houkuttelevilta mutta ovat meille tuhoisia. Kun sitten tulemme Kristuksen luo, vihollinen kaksinkertaistaa ponnistelunsa.
Näin ollen, koska vihollisen vaikutus on meissä ja Pyhä Henki on meissä läsnä, olemme jatkuvassa hengellisessä taistelussa. Meidän täytyy muistaa, että Saatana on vihollisemme; mielemme ja ajatuksemme ovat taistelukenttä, ja vihollinen työskentelee kovasti ja ovelasti rakentaakseen linnakkeita mieleemme. Hän ei kiirehdi, vaan toimii kärsivällisesti ja suunnitelmallisesti. Pidimmepä siitä tai emme, taistelu on käynnissä – ja mielemme on sen taistelutanner.
Mutta hyvä uutinen on tämä: Herra taistelee meidän puolestamme. Siksi meidän on pysyttävä lähellä ja yhteydessä Herraan koko sydämestämme, mielellämme ja ymmärryksellämme.
Bahar
Herran rauha olkoon kanssanne, rakkaat ystävät. Vaikka isäni hylkäsi minut, olen kokenut taivaallisen Isän syleilyn, kun tulin uskoon Jeesukseen Kristukseen. Tunsin Hänen syleilynsä, kun jouduin pidätyksen ja kuulustelujen eteen, ja kun minun täytyi valita Kristuksen ja perheeni välillä. Tunsin Hänen syleilynsä myös silloin, kun jouduin kasvattamaan lapseni täysin yksin, ja kun elin sairauden ja puutteen keskellä.
Nyt, kun elän maanpaossa ja kohtaan turvapaikanhakijan elämän vaikeudet ja epävarmuudet, tunnen jälleen Isän syleilyn. Katseeni on Hänessä, ja käteni ovat Hänen käsissään. Hänen rakkautensa lämpö ja turva ovat sellaiset, että en enää rukoile: ”jos mahdollista, ota tämä malja pois.” Sen sijaan rukoukseni on: ”pidä minua lähelläsi näistä maljoista huolimatta.”
Kokemukseni Isästä on turvallisuus, rauha, lohdutus ja kärsivällisyys.
Jalal – Vankilassa Libyassa
Jalal, joka on monen lapsen isä ja tekee fyysistä työtä, otti meihin ensimmäisen kerran yhteyttä vuonna 2018. Yhteyskeskuksemme tiimi keskusteli hänen kanssaan useiden viikkojen ajan WhatsAppin kautta ja esitti hänelle koko evankeliumin sanoman. Sen jälkeen emme kuitenkaan saaneet häneen yhteyttä – emme puhelimitse emmekä tekstiviesteillä. Näimme, että hän avasi ja luki viestimme, mutta ei vastannut niihin.
Kun aloitimme turvallisen arabiankielisen verkkokirkkomme, halusimme Jalalin liittyvän siihen, joten yritimme entistä tarmokkaammin saada häneen yhteyden.
Tammikuussa 2022 Jalal vastasi vihdoin puhelimeen, mutta sanoi vain:
”Minulla on kaikki hyvin, mutta en voi puhua nyt. Kiitos.”
Kaksi viikkoa myöhemmin lähetimme hänelle uuden viestin, ja hän selitti pitkän hiljaisuutensa:
”Kävin läpi hyvin vaikeita aikoja. Eräällä tarkastuspisteellä – joita kaupungissamme kutsutaan tarkastusporteiksi – puhelimeni otettiin ja tutkittiin. Yhtäkkiä minua alettiin hakata ja minut pidätettiin. He näkivät puhelimessani raamatunlauseita ja keskustelumme kanssanne. Olin vangittuna kaksi viikkoa. Perheeni puuttui asiaan, ja minut vapautettiin. Siksi en voinut olla teihin yhteydessä, mutta Kristus oli kanssani koettelemuksissani, ja kestiessäni sain voimaa Hänen tuestaan.”
Olimme valtavan iloisia, että kuulimme Jalalista jälleen – erityisesti, kun hän sanoi olevansa valmis puheluun kanssamme. Soitimme Jalalille, ja hän rukoili kanssamme, ottaen virallisesti Kristuksen sydämeensä!
Verkkokirkkomme johtava pastori otti yhteyttä Jalaliin, ja nyt hän saa opetuslapseuskoulutusta ja osallistuu viikoittain turvallisiin verkossa pidettäviin jumalanpalveluksiimme.
Mohammad: Nuori opiskelija tulee uskoon
Tämä oli toinen kerta, kun puhuimme Mohammadille, ja hänen äänensävyssään aisti, että hän kamppaili jatkuvan fyysisen vaivan kanssa, vaikka hän ei ollut siitä keskusteluissamme maininnut. Kun hänelle tarjottiin rukousta, hän vastasi: “Ei minusta rukoilemalla mitään hyötyä ole.” Tämä vahvisti epäilymme siitä, että hänellä on jonkinlainen krooninen sairaus.
Mohammad on 25-vuotias opiskelija, joka asuu Teheranissa. Hän on korkeasti koulutettu ja omaa laaja-alaisen tietämyksen. Hänellä on syvällinen ymmärrys Vanhasta testamentista, ja hän on lukenut Tooraan liittyviä teoksia. Hän tuntee myös Jeesuksen ja Uuden testamentin opetuksia, ja lisäksi hän tuntee Koraanin hyvin sekä on perehtynyt islamin historiaan. Hän on pohtinut islamin ja profeetta Muhammadin väitteiden paikkansapitävyyttä Raamatun valossa.
Tämä on tavallista sellaisten muslimien keskuudessa, jotka tuntevat Koraania syvällisesti, sillä se sisältää jakeita, jotka tukevat Kristuksen jumaluutta ja Jeesuksen luotettavuutta. Siitä huolimatta he yrittävät todistaa islamin ja Muhammadin oikeaksi.
Keskustelimme monista hänen kysymyksistään, ja yksi aiheista koski ajatusta siitä, että Muhammad olisi Raamatussa luvattu “Lohduttaja”. Vastauksena sanoimme: “Kuka tahansa voi esittää väitteitä, mutta voiko jokainen todistaa väitteensä todeksi? Vain se, jonka väitteet ovat totta, voi sen tehdä.” Hän vastasi: “Mikä todiste teillä on siitä, että Jeesuksen väitteet ovat totta?”
Vastasimme: “Hänen opetuksensa. Hänen tekonsa ja ihmeensä. Hänen olemuksensa. Vanhan testamentin profetioiden täyttymys, jotka puhuivat Hänen tulostaan, kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan!” Mohammad hyväksyi, että nämä pitivät paikkansa.
Lisäsimme: “Hyvä puu tunnetaan hedelmistään. Ja vaikka jättäisimme Raamatun todisteet syrjään, mitä sanomme niistä elämänmuutoksista, joita näemme Kristukseen uskovissa?
Syntinen, joka muuttuu varovaiseksi ja rehelliseksi ihmiseksi. Ihminen, joka oli täynnä vihaa, mutta muuttuu täyteen myötätuntoa, anteeksiantoa ja armahtavaisuutta. Ne, jotka olivat sidottuja monenlaisiin kahleisiin, vapautuvat! Näitä muutoksia ei tapahdu todellisesti tai pysyvästi muualla kuin Kristuksessa ja Hänen tiellään.”
Meidän ei tarvinnut johdattaa häntä pelastusrukoukseen. Mohammad puhui itse ja sanoi:
“Minulla on usko siihen, että Jeesus on ainoa pelastuksen tie minulle – Hän, joka tuli ihmiseksi, kuoli ristillä ja nousi kolmantena päivänä kuolleista.”
Sen jälkeen hän lisäsi: “Aion jakaa evankeliumeja, joita minulla on!”
Kolme uutta uskovaa Iranista
Kamran: Olen 51-vuotias ja asun Nahavandin alueella. Minulla on kaksi lasta, ja vaimoni jätti minut, kun nuorempi lapseni oli vasta kolmen päivän ikäinen. Olen kasvattanut lapset yksin. Jonkin aikaa sitten menin konkurssiin, ja diabeteksen seurauksena minulta on jouduttu amputoimaan kolme varvasta. Yksi ystävistäni seuraa televisio-ohjelmianne, ja hän on kertonut minulle Jeesuksesta Kristuksesta. Olen aina tuntenut erityistä kunnioitusta Häntä kohtaan.
AR: Puhuimme Kamranin kanssa Jeesuksen ristintyöstä ja siitä, kuinka Hän lunasti meille pelastuksen. Kamran kuunteli tarkasti. Hän teki parannuksen synneistään ja oli valtavan onnellinen saadessaan antaa elämänsä Jeesukselle. Tämä tapahtui päivää ennen pitkäperjantaita, ja kun Kamran ymmärsi sen, hän liikuttui niin, että itki ilosta. Keskustelimme siitä, kuinka hän voisi antaa itsensä Jumalan käsiin ja luottaa Häneen kaikessa. Puhuimme myös siitä, että parantuminen kuuluu meille, ja Kamran sanoi haluavansa kulkea Herran tietä.
Roya ja hänen kihlattunsa: Roya ja hänen miehensä Ali Mashhadista saivat puhelinnumeromme ja ottivat yhteyttä keskustellakseen kristillisestä avioliitosta. Roya ja hänen kihlattunsa, joka on huippuluokan asianajaja ja asuu Istanbulissa, halusivat mennä naimisiin kristillisen uskon mukaisesti.
Kysyimme heiltä, miksi he halusivat kristillisen vihkimisen, ja keskustelun myötä kävi selväksi, että he rakastavat Jeesusta. He eivät olleet aiemmin ymmärtäneet, että on mahdollista olla kristitty ja elää yhteydessä Jumalaan, vaikka ei pääsisi kirkkoon (vaikka Iranin ulkopuolella onkin persiankielisiä seurakuntia).
He olivat avoimia ja iloitsivat saadessaan tehdä parannuksen ja antaa elämänsä Herralle. He ovat erittäin innokkaita oppimaan lisää kristinuskosta ja liittymään Kristuksen ruumiiseen.
Maryamin todistus: Kärsimys ja parantuminen
Tervehdys teille, rakkaat ystävät ja Herran hyvät palvelijat. Kun luin aiheesta, joka käsitteli kärsimystä, sain syvemmän ymmärryksen Herran suurista teoista ja Hänen rakkaudestaan. Minun täytyy kertoa teille, että useiden vuosien aikana Herra on parantanut minut useista syövistä. Toisinaan tunsin, kuinka parantumisen työ tapahtui sisälläni.
Muutama kuukausi sitten, odottaessani Herran parantamista Hänen lupauksensa mukaisesti, jouduin kuitenkin kiireelliseen ja raskaaseen leikkaukseen suolistotukoksen vuoksi, ja tunnen yhä sen seuraukset.
Tällä hetkellä saan kemoterapiaa, ja edessäni on vielä yksi tai kaksi leikkausta. Jokainen vaihe, jonka joudun käymään läpi, tuo mukanaan jonkinlaista kärsimystä ja vaikeutta – olipa se sitten fyysistä, henkistä tai hengellistä.
Mutta kaikesta tästä huolimatta tiedän, että todellinen parantajani on Herra. Ehkä juuri nyt on paras aika pyytää teitä, rakkaat ystävät, rukoilemaan puolestani.
Rukoilkaa, että minulla olisi kestävyyttä ja kärsivällisyyttä kaikissa hoitoni vaiheissa ja että voisin olla vapaa stressistä.
Herran siunaukset olkoot teidän kanssanne.
Marzieh: Uusi uskova muuttunut
”Isäni oli huumeriippuvainen, ja 15-vuotiaana lähdin hänen luotaan ja menin naimisiin miehen kanssa, joka osoittautui myös huumeriippuvaiseksi. Olin 18-vuotias saadessani ensimmäisen lapseni, ja pian sen jälkeen Jumala antoi meille kaksi tytärtä. Mutta joka päivä kärsin mieheni väkivaltaa ja julmuutta yhä enemmän, ja lopulta lähdin hänen luotaan takaisin isäni kotiin aikomuksenani erota. Muutaman kuukauden kuluttua mieheni tuli takaisin ja lupasi muuttua, ja lasten itku ja pyyntö saivat minut palaamaan.”
”Vanhin lapseni (poikani) on nyt 29-vuotias. Vanhempi tyttäreni on valmistunut, ja nuorempi on toista vuotta yliopistossa. Olen kovalla työllä ja kamppailulla rakentanut tämän elämän, mutta nyt olen väsynyt, enkä enää kestä tämän miehen julmuutta. Vihaan häntä, ja jopa lapset kiroavat hänet. Jos tiedätte ratkaisun tilanteeseemme, kertokaa, jotta voisimme pelastua tästä ahdingosta.”
Seurantatiimi: Puhuimme vihasta ja vihollisuudesta sekä synnin muurista, joka erottaa jokaisen meistä Jumalasta ja on rikkonut suhteemme Häneen. Kerroimme pelastuksen ilosanomasta Jeesuksessa. Marzieh kuunteli tarkasti, ja oli selvää, että sanat olivat kuin vettä kuivalle maalle. Hän sanoi: ”Rakastan Jeesusta, koska olen kuullut, kuinka rakastava Hän on.” Keskustelun edetessä kävi ilmi, että asia, jota hän eniten kaipasi ja halusi, oli pelastus.
Puhuimme anteeksiannon tarpeesta ja siitä, että hänen tulisi hylätä viha ja kiroaminen, ja kutsuimme hänet tekemään parannuksen. Rohkaisimme häntä myös opettamaan nämä asiat lapsilleen, jotta heidän sydämensä voisivat puhdistua vihasta ja he voisivat vastaanottaa Jumalan.
Sen jälkeen rukoilimme yhdessä, ja johdatimme hänet parannuksen ja pelastuksen rukoukseen. Hän sanoi tuntevansa olonsa erittäin hyväksi. Lähetimme hänelle sähköisen kopion Uudesta testamentista sekä Alpha-kurssin oppikirjan opiskelua varten.
Samana päivänä hän lähetti pian viestin:
”Tuntuu kuin minussa olisi tapahtunut ihme, sillä en tunne enää kipua.”
Seuraavana päivänä hän otti meihin uudelleen yhteyttä ja sanoi:
”Siitä lähtien, kun annoin sydämeni Jeesukselle, tunnen, että minut on puhdistettu synnistä – kuin vastasyntynyt vauva – ja kipu on poissa. En tiedä, mitä on tapahtunut, mutta sisäinen tuska, jota olen kantanut, on täysin kadonnut.
Kertokaa minulle, onko tämä normaalia, etten vain kuvittele sitä. Jokainen, joka on nähnyt minut eilisestä lähtien, sanoo: ’Marzieh, sinä olet niin onnellinen!’ Toivoisin, että voisin kertoa avoimesti, mitä on tapahtunut, mutta minun täytyy olla varovainen. Siitä huolimatta olen kertonut, että olen saanut tuntea Jumalan ja kuuntelen erästä kanavaa, ja sen kautta vointini on parantunut. Tyttäreni on ottanut teidän puhelinnumeronne, jotta hänkin voisi olla yhteydessä ja saada hyötyä ja muutosta neuvoistanne.”
Saif: Uusi afgaanitaustainen uskova
Olen noin 32-vuotias ja naimaton. Tutustuin teidän televisio-ohjelmiinne satelliittikanavan kautta, ja vähitellen ohjelmat sekä niissä käydyt keskustelut rukouksesta ja rakkaudesta alkoivat vetää minua puoleensa.
Halusin oppia lisää kristinuskosta, ja kun sain yhteyden teihin WhatsAppin kautta, viestit ja rukoukset, joita olette siellä jakaneet, ovat tuoneet minulle enemmän rauhaa. Haluaisin oppia lisää.
Kaksi uskovaa Afganistanista
Majid: Olin todella siunattu kaikesta siitä sisällöstä, jota olette minulle lähettäneet. Katson kanavaanne öisin, ja se on ollut minulle suureksi siunaukseksi. En tiedä miksi, mutta viime aikoina olen usein nähnyt unia, joissa jaan evankeliumia perheelleni ja ystävilleni, ja monet heistä tulevat uskoon. Mutta sitten herään ja muistan, että Taliban on vallassa – ja se satuttaa minua syvästi. He ovat todella armottomia ja pelottavia. Eräänä yönä vaimollani nousi korkea kuume.
Asumme Mazar-e-Sharifin lähistöllä, ja vaikka Herran Jeesuksen Kristuksen armosta emme elä huonosti, meillä ei ole lääkäreitä lähellä eikä autoja. Olin siis aluksi hyvin huolissani. Laitoin käteni vaimoni otsalle ja rukoilin hiljaa sydämessäni:
“Oi rakkauden ja laupeuden Jumala, joka olet iankaikkinen. Oi suuri Parantaja ja taivaan Kuningas, anna parantumisesi ja palautuksesi virrata vaimossani.”
Jatkoin rukoilemista Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä, ja kastelin liinan vedessä ja painoin sen hänen otsalleen. Valvoin pitkälle yöhön ja näin, kuinka hänen kuumeensa laski ennen kuin menin nukkumaan. Kun heräsin aamulla, vaimoni oli täysin terve ja oli valmistanut aamiaisen.
Silloin vakuutuin siitä, että jos jätämme kaiken Herran Jeesuksen Kristuksen käsiin, Hän ratkaisee kaikki ongelmamme.





