30 vuotta evankeliumia Venäjän vähemmistökielille

Tämä artikkeli on laadittu Itäraportti -radio-ohjelman (jakso 19) pohjalta. Silloin studiossa Keravalla keskustelivat IRR-TV:n toiminnanjohtaja Hannu Haukka, IRR-TV:n varatoiminnanjohtaja Andreas Wirth sekä viestintäjohtaja Markku Tenhunen.

MARKKU: Meillä on parhaillaan käynnissä 30vuotisjuhlavuosi, ja käynnistämme ohjelmasarjan, joka tulee pyörimään kesän ajan tästä keväästä lähtien. Tämä juhlavuosi liittyy vähemmistökielisiin projekteihin, joita IRR-TV on tehnyt suomensukuisten kansojen keskuudessa vuosien varrella. 

Soitamme myös Aki Miettiselle, joka on ollut meillä johtoryhmässä ja hallituksessa mukana ja on myös ollut Hannun työtoveri. Hannumistä idea tuli tähän

HANNU: Rupesin laskemaan, että montako vuotta on siitäkun lähdimme liikkeelle palvelemaan vähemmistökansoja evankeliumin sanomalla. Mieleeni tuli Lähetyskäsky: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille…”  Jeesus sanoi siellä myös: Tämän valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikille kansoille todistukseksi. 

Neuvostoliitossa oli silloin 127 vähemmistökansaa, joista ulkomaailma ei tiennyt juuri mitään. aloin hahmottamaan, että meillä olisi valtava lähetyskenttä, mutta silloin luulin juuri venäjän kielen olevan avain lähes 300 miljoonan neuvostoliittolaisen sydämiin. Se oli näkemykseni silloinSitten Jumala alkoi raottamaan silmiäni. Neuvostoliitossa todella puhuttiin venäjän kieltä pääkielenämutta aloin ymmärtämään ja näkemään että siellä on valtavasti ihmisiäjotka eivät ole venäläisiä syntyperältään 

MARKKU: Kuten suomensukuiset kansat esimerkiksiMaailmahan tuntee sotahistoriassa 30-vuotisen sodan. Kysynkin nyt Hannu sinulta, että minkälaista taistelua olikaan käynnistää tämä 30-vuotinen hanke vähemmistökansojen parissa? Kuitenkin on kysymys myös hengellisestä sodankäynnistä.

HANNU: Kun alamme tekemään laajamittaista evankelioimistyö, niin silloin sielunvihollinen lähtee vastustamaan sitä. Näin mekin koimme sen. Silloin me täällä Suomessa tv-studiolla palvelimme toista medialähetysjärjestöä (vuosina 1996-1997). Kun kerroin, että Neuvostoliitossa on valtavasti vähemmistökansoja ja että meidän tulisi käynnistää evankelioivat ohjelmat heidän omilla äidinkielillään tavoittaaksemme nämä kymmenet miljoonat ihmiset, niin emme saaneet tukea silloiselta hallitukselta. He eivät ymmärtäneet asian tärkeyttä, eivätkä halunneet antaa sille kannatustaan.

MARKKU: Eikö tämä olekin jännä juttu?

ANDREAS: No kyllä. Ja oikeastaan se menee aina näin: Silloin kun Jumala antaa näyn jostakin, niin sen ensimmäinen haaste on, että sejoka on saanut tämän ilmestyksen/yn on se ainoajoka näkee sen. Ja kukaan toinen ei näe. Silloin tuntuu siltä, että toiset yrittävät romuttaa sitämitä on annettu sillejoka näkee. Muistamme, että Pietarikin ensin tunnustiettä Jeesus on Kristus, mutta seuraavassa hetkessä hän oli jo sanomassa (kun Jeesus kertoi, että hänen täytyy kuolla) ”Älköön näin sinulle tapahtuko!”.  Jeesus sanoi siihen: ”Väisty tieltäni, Saatana”, koska tämän ajatuksen takana ei ollut ihminen vaan vihollinenjoka Pietarin kautta yritti romuttaa Jeesuksen mission. 

MARKKU: Tuossa pöydällä on Idän Elonkorjuu –kirja auki ja siinä on keltaisella värillä korostettu teksti: ”Näky Sipoontiellä”.


HANNU: Luen
 tästä muistin virkistämiseksi mitä silloin tapahtui. Mistä alkoi tämä näky tavoittaa kymmeniä miljoonia ei-venäjänkielisiä neuvostoliittolaisia. Näin tämän näyn siellä Sipoon hiekkatiellä. Eräänä iltana kuljin ja rukoilin siinä illan viileydessä, ja silloin Jumala avasi silmäni näkemäänHannu kutsu koolle edustus kaikista lääneistä ja Venäjän autonomisesta tasavallasta.” Kutsuimme heidät koolle ja siellä Pietarissa järjestettiin mediatapahtuma, josta lähti liikkeelle Kristillinen Mediayhdistys, joka palveli seuraavat kymmenen vuotta Venäjän tarpeita myöskin mediassa.  

kirjoitin tähän kirjaan: Pietarin tapahtuman viimeisenä päivänä tapahtui jotainjoka syöpyi sieluuni. Olimme nauttineet yhdessäolosta ja Jumalan siunaus oli ollut väkevästi tunnettavissa. Eteeni oli kokoontunut pieni joukko ystäviä ja yksi heistä toimi puhemiehenä Hän aloittaa: ”Kiitämme sinua ja Lauraa hienosta monivuotisesta työstä venäläisten keskuudessa.”  Hän viittasi Superkirja-tv-sarjaan, josta tuli suorastaan vuosisadan ihme Neuvostoliitossa. Hän jatkaa: olette tehneet hyviä ohjelmiaihmisiä on tullut uskoon paljon, mutta haluamme vain kysyä; Milloin tulee meidän vuoromme? Edustamamme kansat eivät puhu venäjää äidinkielenään. Saavatko he joskus mahdollisuuden kuulla evankeliumin sanoman omalla äidinkielellään radiosta ja televisiosta? Ja paikalla olijoiden kasvot kertoivat heidän olevan aasialaisia, siperialaisia, Kaukasuksen islamilaisia, juutalaisia, suomensukuisia… Ja jokainen puhui äidinkielenään muuta kuin venäjää. Olin aivan hiljaa, mykistynyt, en osannut sanoa mitään Olimme olleet niin syventyneet venäjänkieliseen työhömme, että rehellisesti sanoen en edes ollut tiedostanut muiden heimojen olevan olemassajotka puhuvat omaa äidinkieltään ja tarvitsivat hengellisiin tarpeisiinsa omaa hengellistä tuotantoa. Koin kuinka pala nousi kurkkuuni ja sanoin sitten lopulta: En ole tiedostanut ongelmaa enkä tätä haastetta ennen tätä päivää. En tiedä mitä minun tulisi sanoa voimavarammehenkilökuntamme ja kalustomme ovat sidotut venäjänkielisen mediatyöhön.

Yhden asian lupaan teille (kerroin tälle delegaatiolle): Me tulemme rukoilemaan teidän ja edustamienne heimojen puolesta studiollamme ja tulemme pyytämään Jumalalta, että hän antaisi meille kaiken tarvittavan, jotta voisimme auttaa teitä ja yhdessä teidän kanssanne viedä evankeliumin sanoman kansoille. Yhden asian tiedän: Tiedänettä Jumala on rukouksia kuuleva Jumala. Sitten kerroin monista ihmeistä, joita olimme saaneet jo kokea mm. raha-asioissa. 

Konferenssimme Pietarissa oli ohi ja palasimme studiolle. Mieleeni palautui tuo joukko eri kansoista ja kielistä. Rukoilimme ja kirjoitimme heistä viesteissämme. Kerroimme, mitä työ maksaisi ja mitä kalustoa tarvittaisiin, jotta voisimme (syrjäyttämättä venäjänkielistä työtä) käynnistää myös työn vähemmistökansojen keskuudessa. Tämän haasteen yhteissumma oli noin 2 miljoonaa markkaa. Siinäkin oli sellainen ihmeellinen Jumalan johdatus, koska siihen aikaan ei oikeastaan voinut kerätä rahaa Suomessa tätä tarkoitusta varten. Joten kävimme Lauran kanssa Kanadassa ja tapasin henkilön nimeltä Marvin Kehler. Hän oli Campus Crusaden Kanadanjohtaja. Emme olleet koskaan aikaisemmin tavanneet missään yhteydessä. Marssin hänen toimistoonsa ja hän sanooJumala lähetti teidät luoksemme. Kertokaamitä teillä on sydämellänne?” Aloin kertomaan näystä Sipoontiellä, Pietarin-konferenssista ja näistä kaikista heimoista, jotka kysyivät: ”Milloin on meidän vuoromme?” siihen Marvin Kehler sanoi: No kuinka paljon siihen tarvitaan rahaa? Kerroin hänelle. Ja sitten hän sanoo: ”Jos me hoitaisimme tämä talouspuolen ja te saatte ne työvälineet, että voitte sitten lähteä viemään näille kansoille evankeliumia heidän omalla äidinkielelläänniin sovitaanko näin? 

Olin aivan hämmästynyt. Siitä lähdettiin liikkeelle.

MARKKU: Aivan huikea polku tähän päivään! Soitetaan nyt Aki Miettisellejoka oli pitkään täällä IRR-TV:llä johtotiimissä ja hallituksessa. Ja Hannu, oliko Aki myös sinun esimiehesi?


HANNU: Kyllä. Aki oli rajavartioston kapteeni ennen uskoontuloaan. Kun Aki tuli uskoonniin hän tuli Parolaan töihin. Se oli siis ensimmäinen toimipiste, jossa olimme töissä Lauran kanssa. Kun saimme tietääettä nyt esimieheksemme on tulossa rajavartioston kapteeni, niin se tuntui hauskalta. 

MARKKU: Andreas, millaiset muistot sinulla on Akista?

ANDREAS: Todella hyvät muistot. Akihan on osasyyllinen siihen, että täällä olen. Silloin nuorena miehenä kyseliJumalalta: ”Mitä Sinä haluat, että teen minun elämälläni?” Ja kun kysyin tätä asiaa, niin Aki Miettinen vieraili meidän seurakunnassa ja puhui medialähetystyöstä, ja minä koin piston sydämessäni. Siitä lähtien minulla on ollut tämä kutsu. Hän on ollut hyvin vaikuttava tekijä tässä asiassa. 

(soitto Aki Miettiselle)

MARKKU: Tervehdys täältä IRR-TV:ltäMe muistelimme sinua juuri täällä. 

Minkälaiset muistot sinulla on IRR-TV:stä siltä ajaltakun työskentelit täällä?

AKI: Muistan, että tällaista kiinnostavaa työtä tehtiin. Kun tulin sinne vuonna 2001, niin silloin elettiin haastavaa aikaa. Oli valtavasti myötätuulta purjeissa ja suoranaisia ihmeitä tapahtui. Jossain vaiheessa tulivat nämä suomalaisten vähemmistökielten edustajat kyselemään, saisivatko hekin näitä ohjelmia. Tietysti innolla lähdimme vastaamaan haasteeseen, ja koimme että Jumala oli vahvasti työssä mukana. Ennen kuin sairastuin, työskentelin lähetyssihteerin tehtävissä, ja muistan, että sellainen tekemisen meininki oli vähemmistökielien suhteen. 

Työhön saatiin tekijät, palaute oli rohkaisevaa, ja työ meni eteenpäin.

MARKKU: Jos arvioisit vähän nyt jälkikäteen tätä IRR-TV:n työtä, niin minkälaisia muistoja sinulla on esimerkiksi tästä työyhteisöstä, tai mitä sinulle tulee mieleen?

AKI: Katsoin tässä päiväkirjoistani… Kun tulin sinne vuonna 2001, niin yksi erityinen vaihe oli siellä työmatkalla Kiinassa, kun sitten tulin sieltä pyörätuolilla pois. Puhkesi tämä MS-tauti, joka muutti kokonaan sitten meikäläisen työnkuvan. Silloin on päiväkirjaani kirjoitettu merkintöjä siitä, että koko työyhteisö paastosi ja rukoili. Se oli hyvin hoitava työympäristö ja auttoi jaksamaan, koska en jäänyt silloin sairauslomalle. Koin hyvänä sen, että sain tehdä työtä, ja luottamus minuun säilyi MS-hirviöstä huolimatta. Silloin alkoi kaupunkimissiot, ja se oli innostavaa aikaa. Muistan vaan, että minua otti rankasti päähänkun Volgogradissa järjestettiin tämä ensimmäinen missio, ja minä en päässyt ryhmän mukana silloin paikanpäälle. Päiväkirjoissani lukee, että 55 000 tuli uskoon siellä. Olin vähän kateellinen, koska olin ollut valmistelemassa sitä missiota.

MARKKU: Olit paljon kanssamme tekemässä hengellisiä ohjelmia, olit varustettu jumalallisella viisaudella.

ANDREAS: On ollut älyttömän suuri etuoikeus saada tällaisten mediatyön patriarkkojen kanssa tehdä ja kasvaa. Olette jättäneet isot jäljet, joita saadaan seurata.

AKI: Kiitos.

HANNU: Minä muistan vain sen kun tulit meille ensimmäisen kerran. Meille oltiin sanottu, että esimieheksi on tulossa rajavartioston kapteenija siinä naureskelimme, että ”pitääköhän nyt pelästyä”? Mutta me saimme sinun kanssasi olla kaikissa näissä ”Taivaan-sodissa”, hengellisessä sodankäynnissä mukana. Entinen rajavartioston kapteeni meidän esimiehenä, saimme olla suurissa Jumalan teoissa mukana ja ne ovat jääneet sekä mieleemme, että myös kirjojen sivuille merkintänä. Iloitsen siitä: se on ollut sellaista väkevää aikaa ja niistä ihmeistä ammennetaan huomisen päivän voitot.

AKI: Tähän voin yhtyä: Se on ollut innoittavaa aikaa. Veljet muistakaammemissä tahansa olettekin: Ei oteta sieltä menneisyyden alttarilta tuhkaa, vaan otetaan se tuli, se sama palo mikä oli silloin. Niitä on mukava muistella, kun näkee, että Jumala on ollut kaikessa mukana. Kiitos lämpimis sanoista ja kiitos Markku soitosta, sinä se olit se ”Viisasten kerhon vetäjä”.

(Puhelu loppuu)

MARKKU: Minkälaista työtä IRR-TV on tehnyt suomenkielisten ja muiden vähemmistökielisten parissa? 

HANNU: Luettelen. Siperian kansoista siellä oli: tuvat, burjaatitjakuutit, tsuksit. suomensukuisista kansoista oli udmurtit, marit, mordvat, komit… Kutsuimme kaikki nämä kieliryhmien edustajaSuomeetänne Keravan-studiolle. Täällä sitten tuotettiin hengellisiä tv-ohjelmia heidän kansojaan varten, heidän äidinkielellään. Nämä kieliryhmät eivät rajoittuneet ainoastaan Siperian kansoihin ja suomensukuisten kansoihin. Oli myös Keski-Aasian kansoja: kazahit, kirgiisit, uzbekit. Oli Keski-Venäjän kansat: tataarittsuvassit, baskiirit. Kaukasuksen kansat: avaarit, lezkinit, azerit, kumykit, 

tabasaraanit, laksit Sitten vielä Euroopan kansat… Joskin Venäjä, Valko-Venäjä ja Ukraina on oma lukunsa, sitten virolaisetlatvialaiset ja armenialaiset… Tulee mieleen Ilmestyskirjajossa sanotaan Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: “Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta”. 

Tämä Raamatun kohta tulee aina mieleeni. Että eräänä päivänä siellä taivaassa joukko ihmisiä eri kansanheimoista, sukukunnistakansoista ja kielistä ylistävät Jumalaa siitäettä pelastus on tullut myös heille, ja me olemme saaneet toimitalona olla viemässä heille omalta osaltamme evankeliumin sanomaa.

ANDREAS: T
ässä Raamatun kohdassa paljastuu Jumalan sydän. Ei vain valtakansoja kohtaan, vaan nimenomaan kaikkia niitä pieniä ryhmiä kohtaan, joilla ehkä ihmisten silmissä ei ole suurta merkitystä. Jumala näkee pienimmänkin kieliryhmän, pienimmänkin kansan ja tallentaa sen vielä Ilmestyskirjan sivuille!

MARKKU: Varmasti niin. Tässä paljastuu myös Hannu sinun sydämesi ja Lauran, mutta myöskimeidän työn tukijoiden ja esirukoilijoiden sydämet.

HANNU: Kyllä, ja tätä työtä ei koskaan oltaisi voitu tehdä, ellei Suomessa olisi ollut tällainen uskollinen tukijoukko. Eli suuren suuri kiitos jokaiselle työn ystävälle! Olen varma, että kun tullaan ajan rajan toiselle puolelleniin siellä meitä tulee vastaan lukematon joukkojoka sanoo että ”Minä sain kuulla Jeesuksesta ja hänen uhrikuolemastaan ristillä, sekä hänen verensä puhdistavasta voimasta teidän ohjelmien kautta, äidinkielelläni!”

ANDREAS: meidän mission ja toiminnan ydin on Lähetyskäsky, se on se mikä meitä ajaa, ja se on pakattu ikään kuin alkuun ja loppuun sellaisilla lupauksillaJeesus sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä; Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki mitä minä olen käskenyt teidän pitämään ja katso Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti”. 

Tässä ajassa meitä lohduttaa, että kaiken lähtökohta on se, että Hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Ei ole kysymys meistä vaan Hänestä, ja sen takia me menemme! Loppulupaus: ”Ja katso: Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti”. Jumala ei koskaan luvannut meille ongelmatonta ja pelkästään onnellista elämää, mutta Hän on luvannut olla meidän kanssamme loppuun asti. 

Voit tukea medialähetystyön suurinta tarvetta viitteellä 8484 mahdollisuuksiesi mukaan tästä linkistä.

Jumalan runsasta siunausta, terveyttä ja varjelusta sinulle.

IRR-TV:n toimitus, Sanna Kuipers/ Ari Talja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *