Entinen ateisti Aleksei Navalnyi kertoi tulleensa uskoon palattuaan Moskovaan tammikuussa 2021 sen jälkeen, kun häntä oli hoidettu Saksassa kemiallisen aineen, novitšokin, aiheuttaman myrkytyksen takia.

Kesäkuun 4. päivänä 2021 Aleksei Navalnyi täytti 45 vuotta vankeudessa. Synttärijuhlaan eivät päässeet omaiset, eikä ystävät. Seuraavassa katkelmia Aleksein synttäri ”blogista”:

Aina syntymäpäiväpostauksissäni lausun vilpittömät kiitokset kaikille ihmisille, jotka ympäröivät minua ja jotka tukevat minua, perheelleni myös tietysti. Mutta tällä kertaa haluan jakaa teille tärkeän asian. Mietin, kirjoittaisinko vai ei. Entä jos päätätte, että olen menettänyt järkeni. Kirjoitan silti. Minulle tapahtui vuoden aikana paljon outoja asioita. Myrkytys ja kuolema lentokoneessa. Outo bonuselämä, opettelin uudelleen kävelemään ja puhumaan. Salamurhayrityksen paljastaminen ja puhelinkeskustelut niiden kanssa, jotka halusivat tappaa minut. Paluu kotiin, pidätys rajalla, villit järjettömät ”tuomioistuimet”, ”Kremlin keskus” ja ”Ison veljen” keskitysleirin pilapiirrosta muistuttava vankila. Sairaus, sairaanhoidon epääminen ja nälkälakko. Kaikki tämä tapahtui, ja minä tarkkaan seurasin itseäni.
En todellakaan halunnut muuttua pedoksi. Kyllähän te ymmärrätte, että tällaiset tapahtumat edistävät ihmisen muuttumista kiinniajetuksi metsästetyksi sudeksi. Ihmiseksi, joka vihaa kaikkia, unelmoi vihollisten ampumista ja passittamista vankilaan. Nukahtamiseksi et laske enää lampaita, vaan niitä, jotka hirtät valtaan tulemisesi ensimmäisen viikon aikana. Tällaiset tunteet ovat minulle ymmärrettäviä, ja – rehellisesti tunnustan – pelkäsin, että niistä tulee iso osa minua. Olihan suunnitelmani täsmälleen päinvastainen: rakastaa ja ymmärtää kaikkia ihmisiä hieman enemmän.Älkää ajatelko, että olen hullu pasifisti tai uskonnollinen fanaatikko. Asemistani en liikkunut pois yhtään millimetriä. Korruption torjunta ja roistojen oikeudenmukainen oikeudenkäynti ovat keskeinen osa ohjelmaani. Mutta kohdatessani niitä, joista ajattelen ensiksi: ”Olet roisto, kuristaisin sinut”, yritän ajaa pois tämän ensimmäisen ajatuksen. Sen sijaan yritän kaikin voimin ymmärtää vihollista, antaa anteeksi ja jopa (älkää luulko minua perverssiksi) rakastua vähän häneen. Se ei ole helppoa, mutta teen parhaani.Onhan kirjoitettu: ”Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on?” (Mat.5:47, toim.) Joten toivon voivani sanoa tänään, että vuoden saavutukseni on se, että pysyn toistaiseksi kauempana ”peto häkissä” -tilasta. Te autatte minua paljon tässä. Saan paljon sähkekirjeitä ja ajattelen aina: ihmiset ovat niin hyviä, kuinka voisit olla rakastamatta heitä? Joten kiitos kaikille. Halaan kaikkia. Mitä tulee siihen, että vietän syntymäpäivääni vankilasellissä, sillä ei ole merkitystä. Eräänä päivänä avaruusalukseni lentää perille asti – silloin juhlin kaikki väliin jääneet merkkipäiväni. 😉