Hyvät työtoverit, tätä kirjoittaessani on Uusimaa edelleen eristettynä muusta Suomesta ja monet ovat karanteenissa kodeissaan. Korona on laskeutunut tajuntaamme ja tuonut uuden järjestyksen kalentereihimme ja sosiaalisiin yhteyksiimme.
Olen ajatellut viime aikoina Jumalan valtakuntaa ja opetuslapsia, jotka saivat seurata Kristusta reaaliaikaisesti hänen ollessaan heidän kanssaan. Jumalan valtakunta on erilainen kuin valtakunnat yleensä. Ensinnäkin Jumalan valtakunta ei ole demokratia vaan teokratia, jossa Jumala itse hallitsee.
Kristittynä kuulumme Jumalan valtakuntaan, olemme sen jäseniä. Jumalan valtakunnan vaikutus uskon kautta ja pyhien kirjoitusten kautta ovat ajattelumme keskiössä, tai ainakin pitäisi olla. Valtakunta on sisäisesti meissä. Ei vielä näkyvänä, mutta läsnä kuitenkin ja tulevana. Toki olemme myös kansalaisia Suomessa tai muussa maassa.
Maassamme on käynnissä poliisikuulustelut ja Valtakunnansyyttäjä arvioi onko ex. sisäministeri Päivi Räsänen syyllistynyt vihapuheeseen siteeratessaan Raamattua. Nyt keskustellaan Pyhän tekstin käytöstä ja maallisen ajattelun jännitteestä. Kyse on sanan- ja uskonnonvaupauden tilasta maassamme. Sana rististä ja synnistä on edelleen hullutusta tälle maailmalle.
Jumalan valtakunta
Minua kiehtoo apostolien ymmärryksen kehittyminen Jumalan valtakunta teemassa se, kuinka opetuslapset oppivat sisäistämään ja ymmärtämään Jumalan valtakunnan sekä erottamaan sen ajattelussaan oman aikansa poliittisesta menosta.
Otetaan esimerkiksi Pietari. Hänen oli vaikea käsittää sitä, että Kristus oli kutsunut hänet edustamaan Jumalan valtakuntaa. Hän ajatteli ihmisten tavalla. Hänen voimakkaat messianismin karkeista aatteista turtuneet aivonsa, kieltäytyivät kuvittelemasta Messiastaan vainottuna, tuomittuna ja mestattuna. On muistettava, että Pietarin päivinä elettiin Rooman valtakunnan rautakouran otteessa ja juutalaisilla oli vahva tahto itsenäistyä. Selootit käynnistivät kapinaa. Ehkä Pietari sai vaikutuksia ajatteluunsa kyseistä politiikasta.
Pietarilla oli ongelma ymmärtää Jumalan valtakunnan olemusta. Tämä ei ole ainoastaan Pietarin ongelma, se on myös meidän ongelmamme usein tänään. Unohdamme, että meidät on kutsuttu palvelemaan Jumalan valtakuntaa.
Pietarin sielussa ei jumalallisen sovituksen ajatus ollut vielä elävä. Pietari rakasti Jeesusta hellästi, hänhän lupasi jopa kuolla mestarinsa puolesta.
”Simon Pietari sanoi hänelle: ”Herra, mihin sinä menet?” Jeesus vastasi hänelle: ”Mihin minä menen, sinne sinä et voi nyt minua seurata, mutta vastedes olet minua seuraava”. Pietari sanoi hänelle: ”Herra, miksi en nyt voi seurata sinua? Henkeni minä annan sinun edestäsi.” Jeesus vastasi: ”Sinäkö annat henkesi minun edestäni? Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: ei laula kukko, ennenkuin sinä minut kolmesti kiellät.”” (Joh. 13:37,38)
Pietaria loukkasi se, että Jeesusta hänen Kuningastaan tultaisiin kohtelemaan kaltoin ja huonosti. Pietarin oli vaikea ymmärtää, että hänen Herransa ja Jumalansa tulisi kuolla. Hänen ajatteluunsa kuului tässä vaiheessa elämää vielä maallinen ajatus valtakunnasta. Tämä kävi ilmi Jeesuksen ja Pietarin välisestä keskustelusta, kun oli puhe Jeesuksen kuolemasta.
”Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi nuhtelemaan häntä sanoen: ”Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko”. Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: ”Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten”. Silloin
Jeesus sanoi opetuslapsillensa: ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.” (Matt.16:22-23)
Ihmeellistä on se, kun katsomme opetuslasten ajattelun kehittymistä Jumalan valtakunta teeman suhteen, että Pietari oli ensimmäinen opetuslapsista se, joka oli tunnustamassa Jeesuksen Kristukseksi.
”Simon Pietari vastasi ja sanoi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika”. (Matteus 16:16)
Tätä tunnustusta ei mikään myöhempi vaihe kristikunnan historiassa ole voinut hävittää. Itse asiassa tuon tunnustuksen perustalle Kristus rakentaa seurakuntaansa.
Pääsiäinen
Pääsiäisen aikaan olemme ajatuksissamme ylösnousemuksen ja Golgatan maisemissa. Pyhä Henki avaa ajatuksemme ja ymmärryksemme näkemään toisin kuin inhimillinen ajattelu. Usko Kristuksen Golgatan veriuhriin, kärsimykseen ja Kristuksen täytettyyn ristin työhön antaa meille ymmärryksen Jumalan valtakunnan voimasta ja olemuksesta. Tarvitsemme Pyhää Henkeä ymmärtääksemme, että meidät on kutsuttu edustamaan ja palvelemaan taivaan valtakunnan kansalaisina omaa aikaamme.
Vasta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen Pietari kuului täydellisesti mestarilleen.
Kun Jeesus ilmestyi Tiberiaan järven rannalla Pietarille on heidän vuoropuhelunsa kiehtova. Heidän keskustelussaan on kyse rakastamisesta ja rakkaudesta.
Täydellinen rakkaus
Jeesus kysyy Pietarilta: ”Rakastatko minua”. Pietari ei heti tohdi sanoa rakastavansa, koska aiemmin hän oli hänet kieltänyt. Nyt hän sanoo arkana: ”sinä tiedät, että pidän sinua rakkaana”. Mutta Jeesus vaatii rakkautta eikä pelkkää ystävyyttä. Ja hän toistaa: ”rakastatko minua?” Pietarin vastaus toistuu samanlaisena: ”sinä tiedät, että pidän sinua rakkaana”. Jeesus ei päästä Simon Pietaria helpolla, hän kysyy saman kysymyksen kolmannen kerran. Rakastaako tämä häntä oikein todella, ja nyt Pietari voitettuna vastaa melkein kärsimättömästi lauseella, jonka Jeesus ikään kuin ”tempaisee” hänen suustaan: ”Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että minä rakastan sinua.” Kolmesti opetuslapsi, apostoli Simon Pietari oli edellisenä iltana ennen Jeesuksen väkivaltaista kuolemaa hiilivalkean ääressä, hänet kieltänyt. Nyt kun Jeesus on kuoleman voittanut, vakuuttaa apostoli kolmesti, että hän rakastaa Jeesusta.
Täydellinen rakkaus ja Jumalallinen viisaus kirkasti Pietarille hänen elämänsä tulevina päivinä, kuinka kirkas ja puhdas on Kristuksen rakkaus. Pietari pysyi uskollisena Kuninkaalleen Kristukselle. Hän eli uskollisena siihen päivään asti kun hän lopulta palveltuaan Jumalan valtakuntaa, kärsii lopulta Roomassa marttyyrikuoleman ristinpuussa kuten Kristus.
Ennen ylösnousemuksen tapahtumia oli Pietari kuin sidottu. Hän oli maanpäällistä valtaa toivova ja unelmoiva, mutta ei kyennyt sitä saavuttamaan. Tuleva valtakunta oli hänen muokkaamattomassa mielikuvituksessaan vielä jokseenkin samanlainen, kuin profeettojen ennustama messiaanen valtakunta.
Golgata
Golgatan veriuhri, kärsimys sekä Kristuksen ylösnousemus muuttivat Pietarin ajattelun maallisesta, inhimillisestä ajattelusta taivaan valtakunnan tasolle. Golgatasta tuli Pietarin ”neulansilmä”. Sen läpi hän kävi. Hänestä tuli itsessään hengellisesti köyhä. Omat ideat valtakunnasta eivät toteutuneet niin kuin hän oli aiemmin ajatellut. Oma rikkaus sai mennä. Nyt oli syntymässä jotakin suurempaa. Jumalan valtakunta. Sen aikaan sai Kristus hänessä. Sen aikaan saa Kristus meissä.
Kun käymme ehtoolliselle ja syömme ehtoollisleivän ja nostamme viinin huulillemme, me muistamme Kristuksen kärsimystä, kuolemaa ja ylösnousemusta, mutta myös sen että meidät on kutsuttu palvelemaan Jumalan valtakuntaa. Jeesus vaatii rakkautta ei pelkkää ystävyyttä. Risti on kristityn voima, ei taakka.
Markku Tenhunen