Mongolialaiset ovat on suurelta osin paimenotolaiskansaa. Ensimmäisenä jouluyönä ilmoitus Jeesuksen syntymästä tuli kedolla oleville Beetlehemin paimenille.

Lääkäri Luukas kirjoitti Luuk.2:8-18:ssa: ”Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: »Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.

Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.» Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: »Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.» He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään.”

Ensimmäistä kertaa mongolialaiset juhlivat joulun Herran, Jeesuksen Kristuksen tuloa myös omaan hengelliseen pimeyteensä. Tuhannet heistä ovat vastanneet kutsuun tekemällä henkilökohtaiseen uskonratkaisun ja he ovat nyt yhteydessä seurakuntaan. Missio on tarjonnut Mongolian seurakunnille mahdollisuuden toteuttaa lähetyskäskyä tehostetusti.

Seurakunnat ovat pieniä ja ulkopuolisten tavoittaminen on hidasta ja vaivalloista. Mikäli seurakunnat olisivat toimineet perinteiseen tapaan ilman mediaa, tämän sukupolven tavoittaminen evankeliumilla olisi parhaassa tapauksessa kestänyt jopa 50 vuotta, tai pidenpäänkin. Nyt Median avulla seurakunnat ovat voineet viedä evankeliumin sanoman tämän sukupolven mongolialaisille kattavasti.

Uskoon tulleita on runsaasti

Eräs puhelinkeskukseen soittanut nuori nainen, joka edusti taloudellisesti ylempää kansanosaa, päätti tulla hakemaan tilaamansa missiokirjansa henkilökohtaisesti. Hän oli soittanut missiopuhelimeen muutamia päiviä aikaisemmin ja kertonut haluavansa tulla hakemaan tilaamansa kirjan. Vastaanotettuan muutoskertomuksia sisältävän lahjakirjansa hän kosketti sillä otsaansa ja sen jälkeen rintaansa.

Missiolle jatkoaikaa

Vastakaiku missiolle on ylittänyt odotukset, joten seurakunnat ovat pyytäneet, että mission medianäkyvyyttä jatkettaisin joulukuun alkuun asti. Esimerkiksi, pastori Myagmardarj tiimeineen perusti missiotoimipisteen keskustaan vilkkaasti liikennöidyn pääkadun varrelle. Paikalle kokoontui suuri joukko ihmisiä ja monet heistä pysähtyivät tutustumaan missiokirjan esittelyyn. Hetkessä missiokirjaa oli jaettu 185 halukkaalle ohikulkijalle. Seuraavalla viikolla pastorin soluryhmään alkoi ilmestyi paljon tuntemattomia ihmisiä.

Uusi seurakunta

Pastori päätti perustaa uuden seurakunnan, jonka nimen sai päättää seurakunta. Se valittiin kirjoittamalla paperilapuille erilaisia ehdotuksia.

Seurakunnan nimi arvottiin vetämällä pussista yksi lappu. Pussista nousi esille nimi, jonka oli kirjoittanut eräs vastauskoon tulleista. Hänen lapussaan luki ”Valo”. Niinpä tämä uusi seurakunta sai nimekseen ”Valo”. Seurakunta on alkanut kokoontua säännöllisesti.

Missio kaivolla

Eräs toinen seurakunta päätti jakaa missiokirjoja veden hakuun saapuneille asukkaille yhteystietoja vastaan. Kahden päivänä aikana yhteensä 147 jurtta-alueella asuvaa ihmistä sai lahjaksi muutoskertomuksia sisältävän missiokirjan. Sen jälkeen järjestettiin tilaisuus, johon nämä ihmiset kutsuttiin. Tilaisuuteen saapui yhteensä 40 aikuista ja 15 teini-ikäistä nuorta. Paikalla oli kaksi missiokirjassa esillä ollut henkilöä. Toinen heistä oli tiedemies nimeltään Dugermaa. Hän oli löytänyt Jumalan etsiessään totuutta. Toinen oli nimeltään Tsogtbayar, joka oli kärsinyt 12 vuoden vankilatuomion. Hän oli tullut uskoon ja hän toimii nyt pastorina seurakunnassa. Tilaisuuden lopussa Tsogtbayar kysyi, kuka tahtoo tulla tuntemaan tämän saman Jeesuksen. Kaikki 55 ihmistä ilmoittivat, että he tahtovat vastaanottaa kutsun uskoa Jeesukseen pelastajanaan.

Kolme orpopoikaa

Missiotiimin johtaja Boloroo oli paikalla tuossa tilaisuudessa. Hän kertoi, kuinka hänen takanaan oli istunut kolme poikaa, jotka erottuivat muista paikalla olevista poikkeuksellisen ulkonäkönsä vuoksi. Pojilla oli nenässään lävistykset ja nenärenkaat. Tilaisuuden lopussa he tulivat puhuttelemaan pastori Tsogtbayaria ja kertoivat oman tarinansa. Pojat olivat orpoja. Mongoliassa lapsia pidetään orpokodissa 18 ikävuoteen asti. Sen jälkeen heidät siirretään toiseen majapaikkaan, jossa he voivat ansaita ruokarahansa. Täytettyään 22-vuotta heidät passitetaan pois vastaamaan omasta elatuksestaan.

Tappavaa myrkkyä

Kaksi pojista oli niin epätoivoisia, että he päättivät lopettaa päivänsä. He joivat myrkkyä, jonka seurauksena he vaipuivat tajuttomuuden tilaan. Pojat heräsivät sairaalassa. Hoitava sairaanhoitaja sattui olemaan kristitty nainen. Hän näki poikien tilan ja hankki pojille missiokirjan. Kirjassa Tsogtbayarin tarina kosketti heitä syvästi, sillä myös hän oli ollut vaikeissa olosuhteissa vankilassa. Kaikesta huolimatta hän oli selviytynyt vankeudesta sisäisesti vapaana ja mielenterveytensä säilyttäneenä, terveenä miehenä.

Muutoskertomus mursi

Tsogtbayarin tarina pysäytti. He ymmärsivät, että heidän elämänsä ongelmat eivät olleet mitenkään verrattavissa tämän miehen kokemukseen. Sairaalasta päästyään he toivoivat tapaavansa Tsogtbayarin henkilökohtaisesti. Jumala armossaan johdatti niin, että pian sen jälkeen he tapasivat pastori Tsogtbayarin missiotilaisuudessa.

Rakkaus voittaa!

Pojat kertoivat hänelle tarinansa ja pastori rukoili heidän puolestaan neuvoen heitä. He ottivat vastaan Jeesuksen ja sanoivat, että he eivät tahdo lähteä pois pastorin seurasta, sillä he saivat maistaa seurakunnan rakkautta ja rauhaa heidän yhteydessään. Missiokirja oli johdattanut kahden orpopojan tien pelastukseen Jeesuksessa.

Samanien alueella

Mutta myös vastustusta on. Paluumatkalla missiokierrokselta tiimimme pysähtyi vuoren rinteellä sijaitsevalle shamanistien palvontapaikalle. Henkienpalvojien muotomenoihin kuului yöllinen rummutus ja loitsujen äänekäs toistaminen, joka kantautui laaksossa oleviin taloihin ja jurttiin. Kyläläisissä se synnytti pelkoa ja levottomuutta. Shamaanit pyrkivät pelottelemaan asukkaita uhkailemalla lähellä asuvia perheitä ja altistamalla heidät rituaaleilleen. Shamaanit uhkasivat perheitä sanomalla, että jos perheenjäsen ei liity heidän joukkoonsa, perhettä kohtaa onnettomuus.

Missiokirjassa on uskoontulleen samaanin kertomus, jonka evankeliumin sanoma oli voittanut. Jumalan Henki toimii voimallisesti Mongoliassa! Suomen uskovien tuki on mahdollistanut Mongolian mission toteuttamisen. Monet ihmiset tästä paimetolaiskansasta ovat tulleet tuntemaan Herran.

On edelleenkin totta, mitä Jeesus sanoi: ”Nostakaa silmänne ja katsokaa vainioita, kuinka ne ovat kypsyneet elonkorjuuseen.” Kun kylvämme runsaasti, saamme myös niittää runsaasti. Missiota on jatkettu vastauksena Mongolian seurakuntien pyyntöihin. Kiitämme teitä jatkuvista rukouksistanne ja avustanne Mongolian mission aikana. Siunatkoon Herra sinua ja rakkaitasi runsain mitoin lähestyvänä joulun aikana!

Mongolian elovainioilla,
Hannu Haukka