Mitä tapahtuu, kun kirkot vaikenevat, mutta totuus huutaa? IRR-TV:n Itäraportti-radio-ohjelmassa venäläinen Juri Sipko ja ukrainalainen Sergei Demidovich paljastavat, miten sota on jakanut kristityt, vaientanut seurakunnat ja tehnyt median kautta välitettävästä totuudesta elintärkeää – ei vain yhteiskunnallisesti, vaan myös hengellisenä kutsumuksena.
– Kooste IRR-TV Itäraportti radio-ohjelmasta, jakso 21.
IRR-TV:n Itäportti-ohjelmassa syvennyttiin Venäjän ja Ukrainan kristittyjen tilanteeseen sodan keskellä. Keskustelijoina olivat Venäjän baptistiliiton entinen puheenjohtaja Juri Sipko sekä ukrainalainen pastori ja muusikko Sergei Demidovich. He toivat esiin kokemuksia, joita harvoin kuullaan julkisuudessa – siitä, miten pelon ilmapiiri vaikuttaa seurakuntiin ja miten totuudesta puhuminen voi maksaa kalliin hinnan.
Venäjän kristillisyys näyttäytyy monille ulospäin vahvana ja vakaana. Kirkot ovat täynnä väkeä, ja usko näkyy yhä muutoinkin julkisesti. Näkyvän kristillisyyden takana piilee kuitenkin synkempi todellisuus. Juri Sipko kuvaa Venäjää, jossa kristillisyyttä käytetään poliittisena välineenä ja jossa valtion kritisointi johtaa vakaviin seurauksiin.
Pelon kulttuuri ja kirkon hiljaisuus
”Kyse ei ole uskosta Jumalaan, vaan uskollisuudesta valtiolle,” Sipko sanoo. Hän kuvaa, kuinka seurakunnat eivät uskalla puhua sodan vääryyksistä, koska pelkäävät menettävänsä toimintaoikeuksia tai tukea.
”Venäjällä on sanonta: keppi ja porkkana. Valtio rankaisee niitä, jotka puhuvat vastaan, ja palkitsee kuuliaiset.” Sipkon mukaan jopa ne seurakunnat, jotka haluaisivat pysyä neutraaleina, joutuvat tekemään kompromisseja; esimerkiksi eräs piispa ei uskaltanut tuomita sotaa, koska hän pelkäsi menettävänsä tontin, johon oli juuri rakennettu kirkko.
Uskovat rintamalinjan molemmin puolin
Sergei Demidovich kertoo, miten sota on jakanut uskovat. Ukrainan kristityt odottavat, että venäläiset seurakunnat puhuisivat totta – mutta suurin osa vaikenee. Toiset taas tukevat sotatoimia aktiivisesti.
”Meitä pommitetaan, meitä tapetaan. Ja samaan aikaan Venäjän seurakunnissa siunataan sotaan lähteviä nuoria miehiä. Tämä repii sydäntä”, Demidovich sanoo. Hänen mukaansa kristityt kohtaavat nyt toisiaan rintamalla, mutta eivät veljinä vaan vihollisina.
Median merkitys ja uuden radiotyön aika
Niin Sipko kuin Demidovichkin korostavat median keskeistä roolia totuuden esiin tuomisessa. Vaikka internetiä voidaan sensuroida ja valvoa, radio tavoittaa yhä ihmisiä, joita muut kanavat eivät enää saavuta. Molemmat haastateltavat kertovatkin rohkaisevasti siitä, kuinka IRR-TV:n ohjelmat tuovat toivoa ja herättävät keskustelua jopa pelon ilmapiirissä.
”Meillä on tänään mahdollisuus käyttää mediaa totuuden kertomiseen. Ja vaikka vapaa media usein leimataan propagandaksi, se kantaa silti hedelmää,” hän kertoo. Sipko puolestaan näkee paluun radiotyöhön välttämättömänä: ”Radiota ei voi samalla tavalla valvoa. Sen kautta ihmiset voivat yhä kuulla vapaasti.”
Propaganda ja lännen pelko
Sipko kuvailee, kuinka Venäjän valtio on järjestelmällisesti leimannut länsimaiset protestanttiset kirkot vihollisiksi. Presidentti Putinin puheissa protestantismi esitetään uhkana Venäjän historialliselle ortodoksialle. ”Tämä asenne on syvällä ihmisten mielissä, ja sitä toistetaan niin mediassa, kouluissa kuin kirkoissakin.”
Siksi protestanttisten kirkkojen ääni totuudesta ei saa helposti tilaa, ja monia uskovia pelottaa. ”Mutta juuri siksi meidän täytyy puhua totuutta. Kristuskin puhui totuutta ympäristön vastustuksesta huolimatta, vaikka se maksoi hänen henkensä. Totuus ei kuitenkaan kuollut – se jäi elämään,” Sipko muistuttaa.
Toivo yhdistää erottuneita
Vaikka sota on aiheuttanut syvän kuilun uskovien välille, molemmat haastateltavat uskovat, että usko, toivo ja rakkaus voi palauttaa yhteyden. Demidovich kertoo, kuinka venäläisiä kristittyjä on tullut ulkomaisiin tapaamisiin kuuntelemaan ja kiittämään rohkeista puheista.
”He sanovat meille: kyllä, me pelkäämme, mutta me kuuntelemme. Se antaa meille rohkeutta jatkaa,” hän sanoo. Sipko korostaa, ettei Venäjän kansaa tai kristittyjä voi hylätä. ”Meidän tehtävämme on puhua, vaikka kukaan ei kuuntelisi.”
Kristillinen kutsumus ei ole vain armon julistamista vaan myös totuuden puolustamista. Sipko kiteyttää sanoman näin: ”Jos kirkko ei puhu totuutta, se menettää kaiken. Meidän täytyy palata ristin juurelle.”
Kuuntele koko radiolähetys IRR-TV Itäraportti radio-ohjelmasta, jakso 21 >
