Kutsuttu palvelemaan pandemian keskellä

Sana koronavirus tuntuu tulevan vastaan joka käänteessä. Tauti on vaikuttanut meidän jokaisen elämään tavalla jos toisella. Yksikään sukupolvemme ihminen ei ole joutunut kulkemaan tätä polkua ennen.

Koronavirus on osoittautunut varkaaksi, joka ryöstää mielenrauhamme, terveytemme, vapautemme, totutut aikataulumme, vapaa-aikamme ja toimintamme. Se varastaa monien työpaikat, tulot ja säästöt. Se hiipii salakavalasti hoitokoteihin, sairaaloihin, ruokakauppoihin ja hallintorakennuksiin. Se tunkeutuu kouluihin, kirkkoihin, ravintoloihin ja koteihimme. Se sekoittaa lomasuunnitelmat, hääjuhlat ja sosiaaliset tapaamiset. Se lyö kapuloita rattaisiin joka käänteessä.

Koronavirus kiusaa myös seurakuntaelämää asettamalla ennen kokemattomia haasteita. Mietitäänpä seuraavaa tilannetta… Pastori on kutsuttu kaitsemaan laumaansa, mutta hän ei saa tehdä sitä kasvotusten. Hänet on ohjeistettu varustamaan uusia työntekijöitä, mutta etäisyyttä on oltava kaksi metriä. Pastori on kutsuttu Sanan opettajaksi, mutta on pakotettu tekemään sitä netin välityksellä näkemättä kuulijaansa. Ja jos ojentaa kättä ystävyyden merkeissä, siitä voi seurata rangaistus.

Sama koskee myös jokaista uskovaa. Olemmehan kutsutut rakastamaan lähimmäistämme niin kuin itseämme. Jeesuksen vertaus laupiaasta samarialaisesta velvoittaa meitä. Tänä päivänä laupiaalla samarialaisella tulisi olla suojavarusteet koronaviruksen rajoitusten vuoksi. Miten me voimme palvella lähimmäisiämme nykyisten rajoitusten keskellä?

Voimme palvella alttiudella
Seurakuntaelämässä meitä on hemmoteltu. Olemme luottaneet siihen, että ihmiset ilmestyvät jumalanpalveluksiimme ja tapaavat toisensa, kun kirkon ovet on auki.

Nyt tämä vaihtoehto on poissa. Sen tähden jokaista kontaktia seurakuntalaisten kesken voidaan pitää harvinaisena herkkuna. Jokainen puhuttu sana ja jokainen mahdollisuus auttaa on poikkeuksellisen arvokasta.

Voimme palvella uskottavuudella
Lampaat ovat hajallaan ja yksin, he ovat levottomia ja peloissaan. Pelkät luennot eivät lohduta. Ihmiset odottavat sielua lämmittäviä sanoja ja kuulevia korvia, jotka ovat avoinna toisen suruun ja tuskaan. Taivas odottaa, että me olemme yhä sellaisia, johon meidät on kutsuttu – myös kriisiaikana.

Voimme palvella rakkaudella
Jeesus on meille paras esimerkki. Hän ei ainoastaan katsellut vierestä, kun leski ryhtyi hautaamaan ainoata poikaansa vaan Hän tuli tilanteeseen mukaan. Hän ei vain säälinyt tien varressa olevaa spitaalista miestä vaan Hän pysähtyi ja kosketti häntä.

Voimme olla toivon välittäjiä
Tämä kriisi tarjoaa meille mahdollisuuden osoittaa Jumalan poikkeuksellista voimaa. Hän tietää, mitä tarkoittaa, kun sydän on särkynyt tai lähimmäisen menetetään. Mikään haaste ei ole Hänelle liian suuri. Jumalamme tyynnytti myrskyävän meren. Hän paransi sokeita. Hän antoi voimaa voimattomille, Hän herätti kuolleet eloon. Mikään pandemia ei ole ylimitoitettu Hänelle.

Me elämme poikkeuksellista aikaa. Jumalan avulla me kestämme tämän koettelemuksen ja saamme nähdä Jumalan ihmeellisen suunnitelman paljastuvan. Hän on liikkeellä.

Ensimmäistä kertaa koko maailma on samassa tilanteessa pelkoineen, tiedostaen elämänsä rajallisuuden, haavoittuvuuden ja katoavaisuuden. Ihmiset ovat avoimia ja kyselevät vastauksia elämän suuriin kysymyksiin.

Tämä on meidän hetkemme olla mukana Jumalan teoissa.

Me saatamme samaistua siihen, mitä Israel koki. Edessä oli Punainen meri ja takana olivat faraon sotajoukot. Kansaa odotti varma kuolema. Mutta Jumala avasi tien sinne, missä tietä ei ollut ollut.

Tämä on Jumalan sallima hetki, jotta hän voisi tehdä sen, minkä Hän yksin voi tehdä. Hän valitsi kaikki meidät olemaan eturintamassa juuri tällaisena aikana. Tehkäämme se, mihin meidät on kutsuttu – huolehtikaamme toisistamme, lähimmäisistämme ja rinnalla kulkijoistamme.

Hannu Haukka
IRR-TV:n toiminnanjohtaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *