Valko-Venäjällä kansa marssii perusvapauksiensa puolesta

Minskiläisen seurakunnan jäsen Sergei Meljantsev kertoi mielenosoituksesta ja hänen henkilökohtaisesta kokemuksesta. Itäraportin avustava toimittaja, Andrei Motinga haastatteli:

Sergei, mitä sinulle tapahtui? Olit menossa rukoilemaan…

– Seuraavana päivänä heti sen jälkeen, kun vaalien tuloksesta ilmoitettiin päätin lähteä kahden veljeni kanssa rukoilemaan kaupungin keskustaan Minskin puolesta. Me pysähdyimme autolla pysäkille, rukoilimme ja katselimme, mitä ympärillämme tapahtuu. Noin kymmenen minuutin kuluttua, yritin kirjoittaa kokemuksistani seurakunnan keskustelupalstalle.

Lähetettyäni tämän viestin keskustelupalstalle, huomasin, että minua kohti juoksi erikoisjoukkojen sotilaita. Minut vedettiin ulos autosta ja minua alettiin lyömään pampuilla.Yritin huutaa heille, että en osallistu tähän mielenosoitukseen vaan olen täällä, koska haluan rukoilla Valko-Venäjän ja tämän tilanteen puolesta.

He eivät uskoneet minua vaan nauroivat ja kiroilivat. Sen jälkeen minut heitettiin bussin lattialle kasvot alaspäin. Paikalla oli jo muita ihmisiä kasvot alaspäin ja minut heitettiin heidän päälleen. Erikoisjoukkojen edustaja antoi minulle sähköshokin sydämen alueelle. Samalla kun makasin siinä, sain sähköiskuja ja minulta tivattiin, kuka minut oli lähettänyt ja kuka on johtaja.

Yritin kertoa heille, että olen tullut ainoastaan rukoilemaan ja olen siksi täällä. Tätä jatkui siihen asti, kunnes meidät siirrettiin toiseen autoon, joka oli tarkoitettu nimenomaan vankeja varten. Tässä autossa ei ollut ikkunoita vaan ainoastaan metallista valmistettuja häkkejä, joihin työnnettiin vankeja. Minut siirrettiin yhteen tällaiseen häkkiin, jossa oli valmiiksi jo pari muuta henkilöä. Sitten ovi suljettiin. Siellä ei ollut edes riittävästi happea, että olisin voinut hengittää normaalisti. Kun saavuimme määränpäähän, meidät potkittiin ulos pampun lyöntien säestyksellä.

Teidät vietiin toiseen paikkaan kaupungin ulkopuolelle, voitko kuvailla sitä?

– Tuossa rakennuksessa oli useampia tällaisia huoneita, joissa oli betonilattia. Se muistutti autotallia, jossa oli vain lattia ja seinät.

Se muistutti autotallia, jossa oli vain lattia ja seinät. Meidät asetettiin seisomaan kasvot seinään päin. He käskivät meidän pitää kätemme selän takana emmekä saaneet keskustella. Seisoimme tällä tavalla yli kaksi tuntia. He kyselivät meidän henkilötietomme ja työpaikkamme. Sitten he sitoivat kätemme selän taakse nippusiteillä. Voin huonosti, ja kun käsiäni sidottiin, tuntui siltä, etten voi hengittää.

Sanoin heille, että voin huonosti ja että minulla on sydänvika ja pyysin heiltä apua. He säikähtivät ja kutsuivat paikalle lääkärin. Lääkäri laittoi minut tiputukseen, antoi tabletteja ja mittasi verenpaineeni. Omonin edustajat eivät halunneet, että minut viedään pois sairaalaan, mutta lääkäri arveli, että minulla on sydänkohtauksen esiaste. Hän hoiti minua puoli tuntia ja sen jälkeen hän kutsui paikalle ambulanssin ja pyysi heitä viemään minut sairaalaan.

Millainen vointisi on nyt ja tiedätkö mitä muille ystävillesi tapahtui?

– Tällä hetkellä voin jo paremmin. Tiedän, missä yksi näistä samaan aikaan pidätetyistä henkilöistä on. Hänet vietiin toiseen kaupunkiin, koska Minskin vankilat ovat jo täynnä. Mutta minulla ei ole mitään tietoa niistä kahdesta veljestä, jotka olivat kanssani. Tästä on kulunut jo kaksi päivää emmekä ole saaneet mitään tietoa. Emme ole löytäneet heitä.

Kun teidät vangittiin, niin mitä kaikkea näit ympärilläsi?

– Minä näin, miten he menettelivät ja mitä he tekivät autossa mukana olleille ihmisille, jotka pidätettiin. Lisäksi näin, mitä tapahtui niille ihmisille, jotka joutuivat sairaalaan, kun itsekin olin sairaalassa.

Mitä heille tapahtui?

– Sairaalaan tuotiin ihmisiä, joilla oli erilaisia traumoja. Siellä näkyi paljon verta. Eräällä henkilöllä oli jälkiä kumiluodeista. Hänen ihonsa oli rikki. Toisella henkilöllä oli käsi poikki. Kolmannella oli pää veressä. Neljännellä oli koko ruumis täynnä mustelmia sekä jälkiä pamppujen lyönneistä.

Mitä haluat sanoa suomalaisille kristityille?

– Toivon, että suomalaiset kristityt muistaisivat rukouksin Valko-Venäjää. Monet valkovenäläiset luulevat, että he pystyvät voittamaan tilanteen voimalla. Mutta itse olen sitä mieltä, että tämä tilanne voi korjaantua vain rukouksen voimalla.

 

Sergei, onko sinulla perhettä?

-Kyllä, minulla on perhe ja seitsemän lasta. Kiitos paljon teille, että välitätte. Jumala siunatkoon teidän maatanne ja varjelkoon teitä tällaisilta tapahtumilta, joita me koemme täällä.

Andrei Motinga, Laura Haukka, Markku Tenhunen

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *